Kesän 1916 aikana Helsingin
Leipomotyöväen ammattiosasto oli elvyttänyt oman lehtensä, joka nimettiin
"Nyrkiksi". Vaikka sotasäännöstely kielsi lakot, Elannon leipätehtaan
työläiset saavuttivat yhtenäisen palkkaliikkeen tuloksena työehtosopimuksen,
joka oli rakenteeltaan hyvin moderni: se sisälsi palkkataulukon lisäksi
sellaisia uusia sosiaalietuja, kuin kesäloma, sairausajan avustus ja
työpaikkalääkärin palvelut maksutta.
Ammattiosasto järjesti
työhuonekuntia muihinkin leipomoihin, ja ne ryhtyivät välittömästi ajamaan
samankaltaista sopimusta kuin Elannossa oli saavutettu. Leipureilla oli
vanhastaan paikallinen Helsinkiä koskeva työehtosopimus, mutta se oli
menettänyt merkityksensä sotavuosien inflaation takia. Valtakunnallisia
työehtosopimuksia ei tuohon aikaan vielä ollut lainkaan (paitsi kirjatyöläisten palkkatariffi) ja paikallisiakin vain
harvoilla aloilla. Mutta nyt leipurit siis ajoivat parempia elinehtoja
talokohtaisesti.
Vuoden 1916 aikana elintarvikepula
oli yltynyt ja hinnat kallistuneet. Väittely kävi kiivaana sosialistien ja
porvarien välillä: tuleeko
väestön huolto turvata yhteiskunnan toimin vai luottaa "vapaiden
markkinoiden" toimintaan? Vuoden 1915
lopulla viranomaiset olivat taipuneet asettamaan elintarvikkeille raja- eli
enimmäishintoja, alkaen voista. Se johti voin katoamiseen mustan pörssin
keinottelijoille.
Kun rajahintojen julistaminen ei
auttanut, Helsingin muonitustoimikunta ryhtyi vastentahtoisesti
jakelusäännöstelyyn vuoden 1916 lopulla. Ensimmäiseksi kortille pantiin sokeri
ja talven aikana myös voi, liha, maito, juusto, jauhot ja polttopuut. Tuotteita
ei kuitenkaan saatu kauppoihin edes korttiannosten määriä. Lehdissä alettiin
julkaista pula-ajan reseptejä. Työväen mielialat kiristyivät.
Helsingin Työväenyhdistyksen
vuosikertomus vuodelta 1916 luettiin poliisin läsnä ollessa: ”Varakkain
käsissä olevain kunnallishallintojen rikollinen leväperäisyys on saattanut
useiden tarveaineiden, kuten halkojen, ruokatarpeiden ym. saannin
uhatuksi".
Yhtenäisen työväenpuolueen -
Sosialidemokraattisen puolueen - kannatus oli kasvussa. Kesän 1916 vaaleissa se
oli saavuttanut eduskuntaenemmistön, 103 kansanedustajaa, mutta tätäkään
eduskuntaa ei kutsuttu koolle. Komentoa piti keisarillinen sotatilahallinto.
Sotatilasta huolimatta työväki järjestyi entistä tiiviimmin. Leipuriosaston
jäsenmääräksi kirjattiin vuoden 1916 päättyessä 446.
Viranomaisvalvonnan takia
pöytäkirjoihin ei kaikkia ajatuksia kirjattu, mutta jotain on luettavissa
varovaisten ilmaisujen takaa. Leipurityöntekijäin liiton edustajakokous oli
määrä pitää vuoden 1916 aikana. ”Erinäisistä syistä” liiton johto pyysi
valtuudet kokouksen lykkäämiseen ja tarvittavien päätösten tekoon
liittotoimikunnassa. Puheenjohtaja Juho Sainio viesti osastoille joulukuussa
1916:
”Kuudes edustajakokouksemme on
siirretty… Mutta meidän on pidettävä mielessä, että sopiva ajankohta voi tulla
hyvinkin pian… Siirtämispäätös edellyttää, ettei silloin noudateta sääntöjen
aikamääriä, vaan toimitaan nopeasti... ollaksemme valmiit silloin, ’kun ylkä
tulee’”.
Kun kohta ”ylkä tuli”, ammattiyhdistyskokoukset siirrettiin
suurempien tehtävien takia.
