9. Rovasti alas ja urkuri ulos Kallion kirkossa

Leivän jontusta Helsingissä toukokuussa 1917 (MV).

Sata vuotta sitten ajatus Suomen itsenäisyydestä saa laajenevaa kannatusta eri yhteiskuntapiireissä. Sosialistit asettuvat yhä selkeämmin täyden itsenäisyyden kannalle, ja samansuuntaisesti alkaa asennoitua myös osa porvarillisista ryhmistä. 15.5. Pravdassa ilmestyy Venäjän bolsevikkijohtajan V.I. Leninin kirjoitus, jossa hän ensimmäisen kerran kannattaa selkeästi Suomen riippumattomuutta ja oikeutta erota Venäjästä.

      17.5. eduskunta hyväksyy elintarvikelain, jolla on määrä tehostaa elintarvikkeiden hankintaa ja jakelua koko maan mitassa. Samaan aikaan leipäjonoissa kuullaan lisää uutisia elintarvevarantojen hupenemisesta. Vaan porvaristo jatkaa mässäilyä, ja osa siitä rikastuukin köyhälistön nälällä. Työläiset kiristävät nälkävyötä, mutta suoristavat selkäänsä.

      Lähes kaikilla työmailla vaaditaan palkankorotuksia, työajan lyhentämistä ja monin paikoin myös tehtäviinsä sopimattomien työn- ja tehtaanjohtajien vaihtamista. Myös Elannon leipätehtaan työläiset vaativat kahden työnjohtajan erottamista, koska nämä ovat suhtautuneet ylimielisesti työväkeen ja rikkoneet työpaikalla julistettua vappupäivän vapaata.

Runsaasti leipomotyöläisiä kokoontuu joka ilta Siltasaaren työväentalolle kuulemaan uutisia paikallisista sopimusneuvotteluista. Leipurit ovat jättäneet Helsingin työnantajille palkankorotusesityksen, jolla halutaan korvausta yhä jatkuvasta hintavyörystä. Naisille on vaadittu suurempia korotuksia kuin miehille, sillä naisten palkat ovat kolmanneksen pienempiä kuin miesten. Palkkatasa-arvoon pyritään, sillä se on reilu työmaakäytäntö: samasta työstä sama palkka.

      Työnantajat vitkuttelevat, kun eivät tahdo hyväksyä periaatteessa yleistä joukkosopimusta. Heidän mielestään olisi parempi kun kukin työnantaja "sopisi vaan vapaasti” omien työntekijöittensä kanssa, mieluummin vielä jokaisen kanssa erikseen. Mahdottomaksi kokevat myös ammattiosaston esityksen naispalkkojen "ylimääräisestä" korotuksesta, ”vaikka matalista palkoista johtuvat moraaliset ja yhteiskunnalliset vaarat ovatkin tiedossa”. Työnantajat väittävät, ettei naisia enää otettaisi työhön ollenkaan, jos palkat nousisivat lähelle miesten palkkoja.

      Työnantajat selittävät Leipuri-lehdessään:

”Naisten työkyky on näet miesten kykyä tuntuvasti heikompi… Korkeintaan voitaneen sanoa, että kolme naista vastaa siinä suhteessa kahta miestä, eikä naisella yleensä ole sitä arvostelu- ja johtokykyä, että häntä voitaisiin käyttää itsenäisesti toimivana henkilönä, hän kaipaa useimmin itse miehen johtoa.”

      Ammattiosaston kokous päättää, että vaatimuksista ei tingitä, mutta tuloksia on tultava toukokuun loppuun mennessä. Kannan tueksi työhuonekuntia kehotetaan varautumaan työtaisteluun, joka tapahtuu näinä aikoina siten, että työläiset irtisanoutuvat työpaikoistaan. Työhuonekuntien tulee laatia listat, joihin merkitään kunkin työntekijän irtisanoutumisvalmius sekä varautuminen lakkovartiointiin ja muihin työtaistelutilanteen vaatimiin tehtäviin.

      Lakkoliikkeet kiihtyvät muillakin työpaikoilla. Sen arvellaan parantavan myös leipomon omistajien neuvotteluhalua. Leipomotyöläisten neuvottelijoita vetänyt Hannes Juvonen ilmoittaakin 20. toukokuuta, että alkuvaikeuksien jälkeen on päästy "keskustelemaan rakentavampaan sävyyn".

Arjen vaikeuksista huolimatta maaliskuun vallankumousta seurannut vapauden innostus näkyy Helsingin katukuvassa jatkuvana liikehtimisenä, mutta myös huvien, harrastusten ja tapahtumien vyörynä. Vapauden ja veljeyden aatetta julistetaan kirjoissa ja lehdissä, sanoin ja kuvin. Kuvia kaadetaan myös kirkoissa, joissa sattuu muutamia välikohtauksia.

      Suurta huomiota herättävät tolstoilaisen kirjailijan Arvid Järnefeltin luvattomat saarnat Kallion ja Nikolain (Suur-) kirkossa. 20. toukokuutta Järnefelt saarnaa täpötäydessä Kallion kirkossa. Hän kehottaa työväkeä hylkäämään porvarillisen kulttuurin ja pyrkimään aidompaan ihmisrakkauteen, mikä voisi toteutua sosialismissa. Saarnan aikana väkijoukko huutaa rovastin alas ja kantaa urkurin ulos.

Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnassa joudutaan keskustelemaan vähän päästä järjestyskysymyksestä. Sehän on ratkaistu Helsingissä perustamalla työväen ja porvarien yhteinen järjestyslautakunta ja sen alaisuuteen kunnallinen miliisi. Mutta jännitys lisääntyy, kun käy ilmi, ettei porvaristo tahdo tyytyä yhteiseen järjestyslaitokseen, vaan vehkeilee sen syrjäyttämiseksi.

      19.5. vanhasuomalainen senaattori Serlachius antaa jo määräyksen miliisilaitosten lakkauttamisesta ja korvaamisesta tsaarinaikaisella tai uudelleen järjestetyllä poliisilaitoksella. Serlachius antaa määräyksen omin päin, mutta koko senaatin nimissä. Tätä ei järjestynyt työväestö hyväksy, vaan pitää kiinni kunnallisesta järjestysvallasta, jossa se on itse osallisena.

      Samalla kun porvaristo käy kiivasta kamppailua laillisuuden nimissä, se on ryhtynyt organisoimaan salassa suojelus- ja muita asejoukkoja eri puolilla maata. Toukokuussa aktivistien sotilaskomitea pyytää Saksan armeijalta sekä aseita että maihinnousua Suomeen.

Työläiset näkevät porvariston vehkeilyn uhkana, joka nostaa keskustelua vastatoimista. Vuosien 1905-06 punakaartilaiset olivat kokoontuneet jo 12.5. Kaisaniemessä ja esittäneet kaartien elvyttämistä. Tehtäväksi mainittiin samat kuin suurlakon aikana 1905: järjestyksen ylläpito, kansalaisten ja valtion omaisuuden suojelu, työväen rauhallisten mielenosoitusten sekä kokoontumis-, lausunto- ja painovapauden turvaaminen

      Työväenjärjestöjen eduskunta haluaa kuitenkin rauhoittaa mieliä ja hylkää kaartien elvyttämisen. Sen mukaan järjestyskysymys ja kunnallishallinto yleensäkin on pyrittävä järjestämään eri kansalasispiirien yhteistyönä.

Raumalla kaksiviikkoinen kunnallislakko päättyy senaatin välitykseen, kun työväestölle turvataan osuus kaupungin hallinnossa. Samaa tavoittelee myös Turun työväestö, joka aloittaa 28. toukokuuta paikallisen yleislakon kunnallishallinnon demokratisoimiseksi.

8. Vappu 1917: "Köyhälistön mahtava taistelujuhla"

Vapaus tervehtii työläisiä. Työmiehen etusivu vapun aatonaattona 1917.

Huhtikuun viimeisinä päivinä 1917 Työmies-lehdessä julkaistiin ohjeita Helsingin vapunvietosta. "Kaikki pyörät seisomaan ja suuriksi mielenosoituskulkueet!" lehti kehottaa 30.4.

     Helsingin Leipomotyöväen ammattiosasto oli mukana vapun valmisteluissa, mutta lippukysymys aiheutti päänvaivaa. Alkuperäinen lippu oli ammattikunta-ajalta ja väreiltään sinivalkoinen, eikä sopinut luokkataistelujärjestön viiriksi. Jo suurlakkovuonna 1905 oli päätetty hankkia uusi lippu - "punainen ja taistelulipun mallinen" - mutta asia oli hautautunut. Nyt oltiin hankalassa välikädessä. Tilanteen pelastivat ammattiosaston naiset, jotka lupasivat neuloa väliaikaisen punalipun viikkoa ennen vappua. Siihen kirjailtiin vain osaston nimi ja kultainen tähkä. Ja hieno tuli.

     Vapusta 1917 muodostui "köyhälistön mahtava taistelujuhla". Työväki liikehti koko maassa. Koskaan aiemmin ei oltu nähty niin suuria kulkueita ja joukkokokouksia. Liikkeellä oli satoja tuhansia työläisiä. Monin paikoin heidän rinnallaan marssi venäläistä sotaväkeä. Monilla maaseutupaikkakunnillakin järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa suuria marsseja ja mielenosoituskokouksia.

     Vappuaamuna Helsingissä työläiset kokoontuvat Rautatientorilla, jossa marssirivistöt järjestyvät ammattiosastoittain lippujensa ja tunnustensa alle. Leipurityöläiset ovat mukana väliaikaisen punalippunsa kanssa. Banderollissa lukee: "Oikeutta sorretuille!"

     Kulkueen etunenässä kulkevat soittokunnat työväenmarsseja soittaen. Niiden jäljessä marssii arviolta 50 000 ihmistä Rautatientorilta Eläintarhan kentälle. Reitti kulkee Mikonkatua, Esplanadia ja Unioninkatua Kallioon ja edelleen Eläintarhan urheilukentälle. Mukaan liittyvät Hietalahdesta lähteneet venäläisten sotilaitten ja työläisten rivistöt. Kulkueen saapuminen juhlakentälle kestää neljä tuntia. Juhlan aluksi soittokunnat soittavat Kansainvälisen ja Marseljeesin. Kuullaan soitto- ja lauluesityksiä sekä vakavaa puhetta usealta lavalta suomen, ruotsin ja venäjän kielillä.

     Pääasioina ovat kahdeksantuntinen työpäivä, kunnallislait ja elintarvekysymys. Niitä kaikkia on jo alettu toteuttaa myös käytännön toimin.

     Metallityöläisten lakon jälkeen 8 tunnin työpäivä on saatu voimaan useilla työpaikoilla työtaistelujen jälkeen. Toisin paikoin työnantajat ovat taipuneet ilman niitäkin. Myös maaseudun työväki on herännyt vaatimaan lyhyempää työpäivää. Ensimmäiset maatyöläislakot alkavat vapunpäivästä ja kiihtyvät seuraavalla viikolla.

     Senaatissa on aloitettu työaikalain käsittely, jossa työväen edustajat kannattavat yhtä lakia, jolla säädetään samanlainen 8 tunnin työpäivä kaikille, niin teollisuuden kuin maataloudenkin työväelle. Suomen Ammattijärjestö vaatii tuloksia "ensi kädessä".

Vapun vaatimuksissa on näkyvästi esillä myös kunnallishallinnon kansanvaltaistaminen. Kuntiin vaaditaan vaaleja, joissa kaikilla asukkailla on yksi ja yhtäläinen ääni. Nyt äänioikeus on porrastettu varallisuuden perusteella, joten käytännössä kunnallishallinto on yksin vauraimpien porvarien käsissä.

     Vapun jälkeisellä viikolla Raumalla alkaa yleislakko, jolla paikallinen työväenliike vaatii kunnallista demokratiaa. Pian puhkeaa kunnallislakkoja myös muilla paikkakunnilla.

Helsingissä köyhälistö on saattanut ostaa leipää vappua edeltäneen viikon ajan vain säännöstelykuponkeja vastaan. Varsinkin ruumiillisen työn tekijät valittavat annosten olevan liian pieniä. Niin tekevät leipuritkin: "Mikä onkaan alentavampaa kuin, että leiväntekijät näkevät nälkää taikinapatojen äärellä."

     9.5. eduskunnassa aloitetaan elintarvikelain käsittely. Sillä on tarkoitus tehostaa ja yhtenäistää elintarvikkeiden hankinta ja jakelu koko maassa. Leipurit kannattavat kaikkien elintarvikevarastojen takavarikointia ja saattamista julkiseen jakeluun.

     Helsingin kaupungin muonitustoimikunta päättää luovuttaa kaupungin maista viljelyspalstoja erityisesti perunan viljelyyn, mutta niitä riittää vain murto-osalle hakijoista.

Palkkaliike käyntiin

     Leipomotyöläisten toimikunta on valmistellut palkkaesitykset, joita käsitellään 7. toukokuuta leipurien yleisessä kokouksessa HTY:n talolla. Kokoukseen osallistuu 245 jäsentä, enemmän kuin miesmuistiin. Palkkaliikkeeseen päätetään ryhtyä ”vaikkakin työolot ovat huonon puoleiset, muuten voiton mahdollisuudet näyttää nyt olevan paljon paremmat kuin ennen.”

     Tavoitteiksi hyväksytään parin äänestyksen jälkeen keskimäärin 60 prosentin palkankorotus, palkkalautakunta ja järjestymispykälä. Vaadittu palkkalautakunta on työläisten ja työnantajien yhteiselin, tehtävänä tutkia vastaisuudessa elintarpeiden kallistumista ja ”neuvotella työläisten palkkojen korottamisesta ettei tarvitse sanoa sopimusta ylös”. Järjestymispykälä edellyttää, että leipomotyöhön palkataan ainoastaan järjestyneitä työläisiä.

     Ammattiosaston puolesta neuvottelijoiksi nimetään Hannes Juvonen, Heikki Poutanen, Kalle Tervonen sekä Ida Reijonen tukenaan Juho Sainio liitosta. Kun Leipomotyöväen liitto ja SAJ hyväksyvät leipurien esitykset, ne lähetetään pääkaupungin työnantajille. Heiltä pyydetään vastausta viiden päivän kuluessa. Vastausta jäädään odottelemaan.. ja suunnittelemaan toimenpiteitä, jos työlakkoon joudutaan…