25. kesäkuuta 2017

11. Sata vuotta sitten juhannusta vietettiin lähisaarissa


Elannon leipurit Heiniö, Heiskanen ja Rautiainen vaimoineen juhannuksen vietossa Lammassaaressa.


Sata vuotta sitten - 23-24.6.1917 - juhannusta vietettiin viileässä ja hieman tihkuisessakin säässä. Silti juhannusjuhliin ja kokoille kerääntyi paljon kaupunkilaisia, vaikka täpötäydet junat olivat vieneet väkeä juhannuksen viettoon maaseudullekin.
     Työväki aloitti "kesän ja valon juhlan" käymällä yleisessä saunassa ja hankkimalla torilta meijut ovipieleen. Sitten lähdettiin lähisaariin tai muuten vaan luonnon helmaan. 
     Helsingin leipurityöläiset pakkasivat koppaan eväitä mitä vain oli kyetty järjestämään, kahvipannut ja korvikkeella jatkettua kahvia, maitopullot, priimuskeittimet ja retkihuovat. Saattoipa jollain olla kopassa tilkka virolaista "kovaa teetäkin", vaikka kauan vaadittu kieltolaki oli juuri vahvistettu eíkä työväenliike hyväksynyt juopottelua muutenkaan.
     Päälle oli puettu vaatteet siistimmästä päästä - miehillä monilla puku, valkoinen paita ja kravattikin - sillä järjestynyt työväki juhli arvokkaasti.
     Monet suuntasivat Seurasaareen, jonne kuljettiin raitiovaunulla tai kahdella höyrylaivalla, jotka kuljettivat väkeä tauotta sekä Hieta- että Ruoholahdesta. Seurasaaren Suuren Juhannusjuhlan järjesti Helsingin Työväen Näyttämö. Ohjelmassa oli näytöskappaleita, musiikki- ja tanssiesityksiä, huumoria - ja "tanssia uudella lavalla". Puheitakin pidettiin. Huomiota herätti maanpaosta palanneen Viaporin kapinan (1906) johtajan, kapteeni Tsion esiintyminen.
     Leipureita osallistui työväenjärjestöjen juhannusjuhliin myös Kivinokassa, Korkeasaaressa, Mustikkamaalla, Tuurholmassa ja Lammassaaressa. Niistä oli muodostunut työväen suosimia retki- ja virkistyspaikkoja sen jälkeen, kun ne oli avattu yleisölle. Näihinkin saariin kuljettiin höyrylaivoilla tai soutuveneillä.
     Nuorempia leipureita oli mukana myös nuorisoliittolaisten komeissa, jopa 12-hankaisissa soutupursissa. Tavaksi oli jo tullut, että salskeat soutajat kajauttivat Työväenmarssin tai Kansainvälisen, kun veneet lipuivat Pitkänsillan ali. Useimmat nuorisoliittolaiset olivat kuitenkin matkustaneet Lohjankylään, jossa järjestettiin Uudenmaan Sosdem Nuorisopiirin suuret kesäjuhlat.
     Monilla paikoilla sytytettiin taas kokkoja. Pariin vuoteen niitä ei oltu voitukaan sytyttää sotatilan takia, mutta taas paloivat valkeat ikään kuin uuden ajan merkkinä.
     Toiset eivät ohjelmasta niin välittäneet, vaan levittivät vaan retkihuopansa johonkin rauhaisaan poukamaan tai kallionkoloon. Nauttivat sitten siinä eväitä ja luonnonrauhaa arjen huolet hetkeksi unohtaen… Monet yöpyivätkin saaressa, kun juhannuspäivänä ei tarvinnut työkiireistä välittää.
     Kaupunkilasille avatuista lähisaarista oli muodostunut juuri työväen retkikohteita, sillä ne tarjosivat tilaa, virkistystä ja luonnonläheisyyttä työn raskaan raatajille, jotka asuivat erittäin ahtaasti vuokrakasarmeissaan ja hellahuoneissaan. Porvarit matkustivat huviloilleen, mutta työläiset lähisaariin, joissa muutamissa oli myös työväenjärjestöjen omia kesäpaikkoja.
     Työmies- lehti kertoi vuoden 1917 juhannusjuhlien onnistuneen hyvin. Väkeä oli liikkeellä kymmenin tuhansin. Suurempien tilaisuuksien ohella oli runsaasti pienempiä työväenjärjestöjen iltamia ja juhannusjuhlia Helsingin seudulla ja maaseudulla. 
     "Huolimatta siitä, että väkeä oli kaikkialla runsaasti, sujui juhannuksen vietto tavallista rauhallisemmin. Juhannusviinoja ei ollut laillisesti saatavissa, mikä rauhoitti menoa juhlapaikoilla. Juopuneita oli kyllä jokunen siellä täällä, mutta ei siinä määrin, että olisivat yleistä rauhaa ja järjestystä pahasti häirinneet." 
     Puukotuksiakin sattui vain muutama ja uhrit paikattiin Kirurgin sairaalassa kotikuntoon.
* * *
     Juhannusvapaallakin työväki pohdiskeli ajankohtaisia tapahtumia, jotka seurasivat toinen toistaan kiivaassa tahdissa. Juhannuksen alusviikolla oli mm. toteutettu viljavarantojen takavarikointi, joka herätti suurta huomiota ja kuumia tunteita kautta maan.
     Uuden elintarvikelain nojalla luotiin valtakunnallinen säännöstelyjärjestelmä, jolla pyrittiin säätelemään elintarvikkeitten kuljetusta, kauppaa ja kulutusta nälänhädän välttämiseksi. Täysimittaiseen säännöstelyyn senaatti päätyi vain viljan osalta, joka muodosti suomalaisten pääravintolähteen perunan ohella. Muitten elintarvikkeiden säännöstely jatkui entisellään valvomalla myyntiä ja käyttämällä tuotekohtaisia rajahintoja.
     Kuntien elintarvikelautakuntien tehtävänä oli maan kaikkien syömäviljavarastojen inventointi ja niiden takavarikointi valtiolle, kun viljelijät sekä varakkaammat kotitaloudet olivat ensin varanneet omaan käyttöönsä määrätyn suuruiset erät. Luovutukset tuli suorittaa viidessä päivässä. Elintarvikelautakuntien tuli edelleen järjestää viljan myynti muille kuluttajille - "korttikotitalouksille" - säännöstelykuponkien avulla. Kupongit lähetettiin kotitalouksille heti juhannuksen jälkeen.
     Päiväannos oli kevyessä työssä 150, keskiraskaassa työssä 240 ja raskaassa työssä 300 grammaa henkeä kohti. 
     Heti viljainventoinnin jälkeen havaittiin, että pahat aavistukset pitivät paikkansa: säännösteltykään vilja ei riittäisi seuraavaan satoon asti. Toisaalta työväenjärjestöt arvostelivat takavarikointeja lepsuilusta, koska varastojen tarkastukset olivat leväperäisiä. Varsinkin suurtilallisten ja keinottelijoiden epäiltiin salanneen huomattavat määrät takavarioitavaksi määrättyä viljaa. Kätkettyjä varastoja tulikin ilmi monin paikoin, kun työväen järjestysmiehet ja miliisit suorittivat jatkoetsintöjä.
* * *
     Heti juhannuksen jälkeen tunteita kiristi porvariston pyrkimykset lakkauttaa Helsingin miliisi ja korvata tämä kunnallinen ja eri kansalaispiirejä edustava järjestyslaitos omalla luokkapoliisillaan. Senaattori Allan Serlachius antoi ensin omavaltaisen määräyksen miliisilaitosten lakkauttamisesta ja nimitti sitten Helsingin poliisimestariksi eversti Voss-Schaderin. Tämä erotti välittömästi 200 miliisiä. Samalla porvarillinen kaupunginvaltuusto lopetti palkanmaksun lopuille miliiseille. Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta vaati päätösten perumista ja julisti kantansa tueksi miliisilakon.
     Helsingin miliisilakko alkaa 30.6.1917, ja miliisit poistuvat kaupungin kaduilta seuraavana aamuna. Samana päivänä alkaa kirjatyöläisten valtakunnallinen lakko, koska kirjapainojen omistajat hylkäsivät työläisten palkkaesityksen. Kirjatyöläiset vaativat kalliin ajan johdosta 100 prosentin palkankorotusta, joka ei vastannut edes hintojen siihenastista nousua täysimääräisesti. Kirjaltajien lakko estää porvarilehtien ilmestymisen toistaiseksi.
     Leipomotyöläiset ilmoittavat täyden tukensa sekä miliisien että kirjatyöläisten taisteluille, kuten pääkaupungin työväki yleensäkin. Muitakin työtaisteluja puhkeaa sekä Helsingissä että muualla maassa. Senaatintorille kutsutaan työväen joukkokokous sunnuntaiksi 1.heinäkuuta.

2. kesäkuuta 2017

10. Leipurit ajavat läpi palkkasopimuksen


Valtion leipäkortti tuli käyttöön kesäkuun alussa 1917.
Sata vuotta sitten, 1.6.1917, työtaisteluun valmistautuneet Helsingin leipomotyöläiset kokoontuivat Työväentalolle käsittelemään palkkaneuvottelujen tilannetta. Sopimusneuvottelijat ilmoittavat, että palkkapykälistä ja lisistä on päästy yksimielisyyteen ”vähän joustamalla”. Erimielisyys koskee edelleen sitä otetaanko töihin ”ainoastaan järjestäytyneitä”, kuten ammattiosasto esittää, vai ”etupäässä järjestäytyneitä”, mihin työnantajat sanovat suostuvansa. Auki on lisäksi sovintolautakunnan valtuudet. Sopimuksen syntymistä pidetään kuitenkin varmana.
Elanto ja Maitokeskusliike eivät ole osallistuneet neuvotteluihin, josta syystä päätetään äänestyksen jälkeen, että näiden painostamiseksi leipomotyöväki irtisanoutuu kaikista liikkeistä tulevana tiistaina. Äänestys koskee sitä, tapahtuuko lakkoa tarkoittava joukkoirtisanoutuminen tiistaina vai vasta perjantaina. Tiistai tulee aikarajaksi äänin 116-75. Sitä ennen neuvottelijat yrittävät saada aikaan sovintoratkaisun ”paljoakaan tinkimättä”. 
Lopullinen neuvottelutulos onkin käsillä maanantaina. Leipurien kokous pidetään nyt Työväentalon rappukäytävässä, johon ahtautuu yli 300 jäsentä. Neuvottelukunnan ja ammattiosaston puheenjohtaja Hannes Juvonen ilmoittaa, että tulokseen on päästy, kun työnantajaliittojen neuvottelijat ovat hyväksyneet ammattiosaston esitykset lähes sellaisenaan. Kokous hyväksyy sopimuksen ja päättää, että se saatetaan voimaan kaikissa Helsingin ja sen esikaupungin leipomoissa. Lisäksi toimikunta velvoitetaan ryhtymään ”asian vaatimiin toimenpiteisiin” niitä työnantajia vastaan, jotka eivät sopimukseen yhdy.
            Leipurityöläisten kokouksessa vallitsee iloinen ja vapautunut ilmapiiri. Neuvottelijoita kiitellään vuolaasti, ja Liljeroos tuo esiin liittotoimikunnan mielipiteen, että osasto on saanut loistavan voiton sopimuksen kautta”. 
            Sopimuksen allekirjoittavat 7. kesäkuuta ammattiosaston ja H:gin Leipurinammatinharjoittajain liiton edustajat. Työnantajaliitto edustaa pääkaupungin 64 leipomoa, minkä lisäksi sopimuksen allekirjoittaa 42 yksityistä leipomoliikettä, jotka eivät kuuluu työnantajien liittoon. Osuusliike Elanto ilmoittaa pitävänsä voimassa entisen talokohtaisen sopimuksen korjattuna uusilla palkkapykälillä.
            Palkkasopimuksen perusteella leipomoalan alin viikkopalkka nousee miehillä 70 markkaan, kun alkuperäisenä vaatimuksena oli viisi markkaa enemmän. Naisten alimmaksi palkaksi tulee 55 ja oppilaille 40-45-50 markkaa. Aputyöntekijäin alimmaksi viikkopalkaksi tulee 55 markkaan miehille ja 45 naisille. Nämä palkat tulevat voimaan takautuvasti kesäkuun alusta lukien. Keskinäisen sovinto-oikeuden on määrä päättää tarvittaessa pakkojen lisäkorotuksista hintojen kallistumisen perusteella.
            Näin Helsingin leipomotyöläiset uudistavat paikallisen palkkasopimuksensa, joka oli käytännössä mitätöitynyt sotavuosien hintavyöryyn. Se nostaa käytännön palkkoja noin 30 prosenttia ja supistaa alan palkkahaitaria, koska naisleipojien, oppilaitten ja aputyöntekijäin palkankorotukset ovat hieman suuremmat kuin ammattimiesten. Täysin tämäkään sopimus ei hintojen nousua korvaa, mutta ilman suurempia selkkauksia aikaansaatuna sitä pidetään tyydyttävänä.
Sopimus on jo hyvin kattava, mutta seitsemän liikettä on jäänyt sen ulkopuolelle, ja ne joudutaan julistamaan lakkotilaan. Muut yhtyvät sopimukseen parin viikon kuluessa, mutta Maanviljelijäin Maitokeskusliike irtisanoo lakkoon ryhtyneen työväkensä. Neljän viikon lakon ja sulun jälkeen Maitokeskusliike vuokraa toimintansa E.V. Jonassonille, joka allekirjoittaa sopimuksen ja kutsuu väen töihin 2.7.
Näinä aikoina työväki ajaa etujaan useilla muillakin aloilla ja työpaikoilla. Lakkoja puhkeaa tavan takaa. Kaupungin kaduilla nähdään erilaisia mielenosoituksia ja joukkokokouksia päivittäin. Helsingin Palvelijattarien ammattiosasto tukee vaatimustaan 8-tunnin työpäivästä näyttävällä mielenosoituksella 2. kesäkuuta.
Samana päivänä eduskunta aloittaa työaikalain käsittelyn Ammattijärjestön vaatiessa 8-tunnin työpäivää kaikille aloille. Se on käytännössä ajettu lävitse suuressa osaa teollisuutta, mutta mm. maatalous- ja palvelualoilla työnantajat ovat torjuneet jyrkästi työajan lyhennyksen.
9.6. leipureitten edustajat osallistuvat Helsingin työväen järjestysmiesten kokoukseen, joka päättää  perustaa erityisen järjestysmieskaartin tulossa olevia mielenosoituksia ja mahdollista suurlakkoa varten. Niihin varaudutaan suurten uudistusten läpiajamiseksi. Päällimmäisiä ovat 8-tunnin työaikalaki, kunnallisdemokratia ja yhä painokkaammin myös Suomen valtiollinen itsenäisyys. Leipurityöväen ammattiosasto kutsuu lisää jäseniään järjestysmiehiksi.

* * *

Toukokuun lopussa Turussa alkanut paikallinen yleislakko julistetaan päättyneeksi 1. kesäkuuta. Sitä ennen kunnallista demokratiaa vaatineet lakkolaiset piirittivät Turun valtuustoa Aurakadun kaupungintalossa puolitoista vuorokautta. Senaatin edustajat Tokoi ja Svinhufvud saivat välitettyä ratkaisun, jolla Turun työväestölle luvataan paikkoja palolautakunnassa, josta koko kiista oli alkanut, sekä kunnallishallinnon demokratisointia ensi tilassa.

* * *
Suomen ja Venäjän suhteiden järjestely on nyt esillä monilla tahoilla. Rajoitettua autonomiaa ehdottava Lex Tulenheimo tulee eduskunnan käsiteltäväksi 12. kesäkuuta.
Pari päivää myöhemmin kokoontuva SDP:n ylimääräinen puoluekokous hyväksyy päätöslauselman, jossa tavoitteeksi asetetaan itsenäinen Suomen tasavalta. Kokoukseen osallistuvat Rahja ja Kollontay ilmoittavat Venäjän bolsevikkien kannattavan täydellistä itsenäisyyttä Suomelle. Leipomotyöväen ammattiosasto ilmoittaa tukensa itsenäisyyslinjalle.

* * *

Toukokuun lopussa eduskunnan hyväksymällä elintarvikelailla pyritään tehostamaan hupenevien elintarvikevarojen hankintaa ja jakelua valtakunnallisesti. Kesäkuun alussa leipäkorttijärjestelmä otetaan käyttöön koko maassa. Helsingissä kunnalliset leipäkortit korvataan valtion leipäkorteilla. Henkilökohtainen kuukausiannos on 1050-2100 grammaa työn raskaudesta riippuen.
            Elintarvikelailla senaatti on saanut oikeuden määrätä rajahintoja tärkeille elintarvikkeille sekä oikeuden päättää niiden hallussapidosta ja myynnistä. Tämä mahdollistaa mm. viljavarastojen takavarikot. Yli kohtuulliseksi katsottujen viljavarastojen takavarikointi on määrä suorittaa heti kesäkuun puolivälin jälkeen. Porvaritkin hyväksyivät elintarvikelain, vaikka nimittävät sitä "pakkolaiksi" ja pyrkivät monin paikoin sabotoimaan sen toimeenpanoa.