14. Porvaristo pettää itsenäisyyden ja turvautuu aseisiin

Perjantaina 3. elokuuta 1917 Helsingin leipomotyöväen aktiivit kokoontuivat ammattiosastonsa kokoukseen Siltasaaren Työväentalolle. Kaksi viikkoa aiemmin leipurityöläiset olivat osallistuneet suuriin mielenosoituksiin, joilla ajettiin läpi 8 tunnin työaikalaki, kunnallislait ja valtalaki. Niitä oli juhlittu pitkinä askeleina Suomen itsenäistymisen ja kansainvaltaistumisen tiellä. Mutta nyt oltiin ymmällä, koska aamun Työmiehestä oli luettu uudistusten joutuneen sittenkin uhanalaisiksi.

     Käy ilmi, että Suomen porvaristo oli aloittanut vehkeilyn valtalain mitätöimiseksi jo ennen sen hyväksymistä. Vehkeilyn tuloksena Venäjän väliaikainen hallitus kiisti eduskunnan päätöksen ja julkaisi käskykirjeen (manifestin), jossa määrätään Suomen eduskunta hajotettavaksi ja uudet vaalit järjestettäväksi lokakuun alussa. Manifestin oli valmistellut kenraalikuvernööri Stahovitshin yhdessä suomalaisten porvaripoliitikkojen kanssa.

     Venäjällä väliaikainen hallitus oli saanut uutta voimantuntoa kukistettuaan verisesti Pietarissa puhjenneen työläiskapinan, minkä seurauksena Kerenskistä oli tehty pääministeri lähes diktatorisin valtuuksin.

     Manifesti saapui Suomeen 1. elokuuta ja seuraavana iltana senaatti päätti julkaista (tunnustaa) manifestin äänin 7-6. Sosialidemokraattiset senaattorit vastustivat kiivaasti julkaisemista, mutta porvari kannattivat. Senaattorien äänten mennessä tasan asian ratkaisi venäläisen kenraalikuvernöörin ääni.

     Näin porvaristo luopui Suomen sisäisestä itsenäisyydestä heti kun se oli saavutettu. Se pyrki Venäjän uusien vallanpitäjien tuella vallankaappaukseen, jolla mitätöidään uudistukset ja syrjäytetään sosialistienemmistöinen eduskunta. Vakuudeksi Helsinkiin saapui Venäjän väliaikaisen hallituksen lähettämiä "luotettuja" kasakkajoukkoja.

     Työläiset reagoivat jyrkästi, leimaavat eduskunnan hajotuspäätöksen mitättömäksi petokseksi ja vaativat eduskuntaa jatkamaan toimessaan valtalain mukaisesti: "Eduskunta pysyköön toimessaan ja jatkakoon uudistusten toteuttamista… kunnes se valtalain nojalla omalla päätöksellään katsoo tarpeelliseksi hajaantua."

     Itsenäisyyden kavallus aiheuttaa katkeraa pettymystä myös kansallismielisen ylioppilasnuorison keskuudessa. Työmies totesi Kerenskin hallituksen palanneen tsaarinaikaiseen taantumuspolitiikkaan, johon se yrittää alistaa myös Suomen.
     Valtalain hyväksyminen oli lisännyt työväen toiveita yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamisesta parlamentaarista tietä, mutta taas petyttiin.

* * *

Maatyöväen lakkoliikkeet jatkuivat monilla paikkakunnilla. Työnantajien Huittisissa ja Suodenniemellä aloittaman aseellisen hyökkäilyn ensimmäiseksi kuolonuhriksi joutuu 21-vuotias työmies Simo Saarikko. Hänet ammutaan lakkovahtina Ypäjällä 9. elokuuta 1917.

     Veriteot nostavat taas vastalauseiden myrskyn työläisten keskuudessa. Kautta maan pidetään mielenosoituksia, joissa vaaditaan suojelu- ja muiden työnantajakaartien riisumista aseista. Tilanne koetaan äärimmäisen uhkaavana: Suomen porvaristo käy nyt ase kädessä omien työläistensä kimppuun samaan aikaan, kun se tukahduttaa kansan vapauspyrkimyksiä venäläisten pistinten voimalla. 
     "Näyttää siltä, että työväestön on varauduttava itsepuolustukseen tähänastista tehokkaammin", todetaan leipomotyöläisten kokouksessa.

* * *

Valtiollisen kuohunnan rinnalla yhä kasvava työttömyys ja elintarvikepula kiihdyttävät helsinkiläisten mieliä. Työläisperheissä leipäsiivu ohenee entisestään ja voikin katoaa sen päältä, kun viranomaiset eivät kykene hankkimaan myyntiin edes korttiannosten määrää.
 

Helsingin elintarvikelautakunnan ilmoitus Työmiehessä 1. elokuuta 1917.

     Elokuun ensimmäisellä viikolla lähes jokailtaisissa joukkokokouksissa luetaan kiroponnet hintojen korotusten, varastojen salailun, salakaupan, elintarvikelautakuntien saamattomuuden ja vientikeinottelun takia. Höysteeksi liitetään uhkaus jyrkemmistä toimenpiteistä, ellei elintarpeita saateta jakeluun kohtuuhinnoin. Kauppatorilla vihaiset työttömät pakkoluovuttavat elintarpeita itse määräämäänsä hintaan.

     11. elokuuta Senaatintorilla pidetty kansankokous asettaa tarkastuskomiteat, jotka lähtevät kaupungille tarkastamaan Valion voivarastoja tuhansien mielenosoittajien seuratessa perässä. Tulos on mykistävä: voita löytyy tuhansia astioita sekä lisäksi suuret määrät juustoa. Ne toimitetaan elintarvikeliikkeiden jaettavaksi sovitulla rajahinnalla voikortteja vastaan. Näin vientiin tarkoitetut varastot siirretään hyvässä järjestyksessä yleiseen jakeluun nälkäisille. Porvarit väittävät kansanoikeudella suoritettuja takavarikointeja ryöstelyksi.

     Liikehdintä laajenee maanantaina 13. elokuuta. Jo aamulla työt keskeytetään monissa tehtaissa ja työläiset marssivat Senaatintorille. Näin tehdään myös useissa leipomoissa. Torille saapuu yli 10 000 mielenosoittajaa, joiden valitsema lähetystö lähtee elintarvikeasioista vastanneen senaattori Väinö Vuolijoen puheille vaatien loppujenkin voivarastojen avaamista. Tähän Vuolijoki, että avaimet oli annettu elintarvelautakunnalle, joka jakaisi heti 200 g voiannoksia. Samalla porvareitten jarrutukseen tuskastunut Vuolijoki ilmoittaa eroavansa senaattorin virasta.

     Samana iltana Sosdem kunnallisjärjestön kutsumaan kansankokoukseen Työväentalon pihalle ja lähikaduille saapuu yli 25 000 henkeä. Vaaditaan uusia inventointeja, pakko-ottoja ja rajahintojen alentamista välittömästi. Vaatimusten tueksi kokous julistaa kunnallislakon, joka alkaa yhdeltä seuraavana yönä. Lopuksi päätetään: "Jos ketä tämän kansanliikkeen vuoksi vainotaan, niin ottaa kokous tuomiovallan käsiinsä koko laajuudessaan."

     14. elokuuta alkavan kunnallislakon aikana Helsingin työväen järjestysmiehet valvovat järjestystä ja lakkorajojen noudattamista. Suuret lakkokokoukset laajentavat vaatimukset valtiollisiin kysymyksiin: hajotetuksi määrätyn eduskunnan tulee jatkaa työtään ja kokoontua hätäistuntoon elintarviketilanteen takia sekä valtalain, työaikalain ja kunnallislakien vahvistamiseksi.

     Spontaaneista elintarvelevottomuuksista alkanut liikehdintä kehittyy näin järjestyneen työväen määrätietoiseksi poliittiseksi taisteluksi.

     Lakko päätetään lopettaa, kun on saatu lupaus eduskunnan kokoontumisesta ratkomaan työläisten vaatimuksia. Samalla asetetaan työväen edustajat valvomaan kunnallisten elintarvike-elinten ja valtion muonitustoimikunnan toimintaa.

     Helsingin kunnallislakko levisi myös maalaiskuntaan, jossa mielenosoittajat piirittivät valtuuston kunnantaloon Malmille. Vaatimuksena oli elintarvikejakelun järjestäminen, työttömyystöiden avaaminen ja reilu palkka. Paikalliset poliisit riisuttiin aseista ja järjestysmiehet ottivat haltuunsa puhelinkeskukset. Valtuusto suostui vaatimuksiin vuorokauden piirityksen jälkeen.

     Samoihin aikoihin elintarvelevottomuuksia puhkesi monilla muillakin paikkakunnilla, ensimmäiseksi Turussa. Elintarvikevarastojen tarkastuksia ja takavarikointeja suoritettiin lisäksi ainakin Tampereella, Lahdessa, Forssassa, Hämeenlinnassa, Keravalla, Kuopiossa ja Oulussa.

     Kiihkeän toimintaviikon päätteeksi 17.8. väkijoukko piiritti myös Helsingin kaupunginvaltuuston Pörssitalon istuntosaliin vaatien tositoimia työttömyys- ja elintarviketilanteen helpottamiseksi. Työhönsä palanneet miliisit pyrkivät laukaisemaan tilanteen rauhanomaisesti, mutta piirityksen jatkuessa mielenosoittajien kimppuun iski ratsain valkoisin käsivarsinauhoin ja käsiasein varustettu "tuntematon miesjoukko".

     Senaatintorille kokoontunut väenkokous vaatii aseita myös kansalle.