21. Rintamilla ja hallintotehtävissä

"Kun köyhälistö pyysi leipää ja oikeutta, porvaristo tarjosi pettua ja lahtarikaarteja."

Köyhälistön vallankumous toteutui teollistuneessa Etelä-Suomessa ja pohjoisen keskuspaikkakunnilla järjestyneesti ja lähes verettömästi. Mutta laajat maaseutualueet olivat jääneet valkoisten hallintaan ja he olivat käynnistäneet vastavallankumouksellisen luokkasodan. Se sai lahtarikaartien toimesta alusta alkaen verisen luonteen, jota yllytti lahtarikaartien ylipäällikkö Mannerheim "Ammutaan paikalla" -julistuksellaan. Se julkaistiin 25. helmikuuta 1918 ja luettiin kaikissa valkoisen Suomen kirkoissa.

* * *

Helsingissä neljä ensimmäistä kumousviikkoa olivat sujuneet verraten rauhallisesti. Pääkaupungissa ei sodittu lainkaan, rintamat ja sotatapahtumat olivat jossain kauempana. Järjestys säilyi hyvänä Punakaartin valvoessa punaisen Suomen pääkaupunkia.

Suojeluskuntalaisista ei ollut Helsingissä varsinaista haittaa. Osa heistä oli paennut lahtarikaarteihin muualle maahan, osa lymyili kellareissa kooten salassa lisäaseistusta ja pitäen jopa harjoituksiaan joissain voimistelusaleissa.

    Sota tuli lähemmäs kaupunkilaisia, kun rintamilta alkoi saapua viestejä kaatuneista ja kuolonuhreja tuotiin kaupunkiin. Työväen perinteiselle juhlapaikalle Mäntymäelle perustettiin Punakaartin sankarihautausmaa.

Helsingin leipomotyöläiset menettivät ensimmäisen jäsenensä luokkasodan uhrina 24. helmikuuta, Mannerheimin "ammutaan paikalla" -käskyä edeltäneenä päivänä. Tuolloin lahtarit mestasivat 20-vuotiaan leipuri Arvid Huovisen Raudussa.

* * *

Punakaartin riveihin oli liittynyt toista sataa leipomotyöläistä. He kuuluivat eri komppanioihin, jotka joko suorittivat vartiopalvelua sekä elintarvike- ja ase-etsintöjä pääkaupunkiseudulla tai osallistuivat rintamatehtäviin eri paikkakunnilla. Rintamakomennukset olivat yleensä melko lyhytaikaisia, kun miehistöjä pyrittiin lepuuttamaan ja vaihtamaan.

    Sokerileipuri ja mestaripainija Adam Malm kuului Jyryn komppaniaan, jota pidettiin alusta alkaen Punakaartin yhtenä valiojoukkona. Komppanialle uskottiin aluksi tärkeiden kohteiden, kuten Työväentalon ja pankkien vartiointi Helsingissä. Kun jyryläiset halusivat rivakampaa toimintaa, heidät komennettiin operaatioon, jonka tarkoituksena oli Uudellemaalle jääneiden suojeluskuntapesäkkeiden puhdistaminen.

Komppania valtasi ensin Järvenpäästä käsin Mäntsälän ja jatkoi sieltä lahtarien takaa-ajoa Pornaisiin ja Porvoon seudulle. Tämä retki sujui tappioitta lahtarien vetäytyessä ilman avoimia taisteluja.

    Jyryn komppanian toinen komennus vei urheilijat Karjalaan Kavantsaaren rintamalle, jossa sodankäynti oli ankaraa valkoisten pyrkiessä valtaamaan Viipurin. Lumisissa maastoissa Jyryn komppania saavutti mainetta rohkeilla ja jopa uhkarohkeilla liikkeillään, joista aiheutui myös tappioita. Kavantsaaren asema vallattiin, mutta Syvälahdessa kaatui 3.3. komppanian päällikkö, voimistelijamestari Hjalmar Marttinen ja kolme muuta komppanian miestä. Lisäksi useat haavoittuivat.

    Tämän jälkeen pidetyssä kritiikkikokouksessa Jyryn komppania valitsi päällikökseen Adam Malmin. Hänen johdollaan komppania kävi ankaria taisteluja maaliskuun ensimmäisten viikkojen aikana. Lisätappioilta ei vältytty, ja maaliskuun puolivälissä komppania vedettiin Helsinkiin lepoa ja täydennystä varten.

* * *

Helsingin Leipomotyöväen johtaviin aktiiveihin kuulunut leipuri Heikki Joki oli puolestaan matkustanut kotiseudulleen Sahalahteen heti marraskuisen suurlakon jälkeen. Hän liittyi heti Sahalahden punakaartiin, ja pian hänet valittiin kaartin esikuntapäälliköksi. Verraten rauhallisella paikkakunnalla kaarti keskittyi järjestyksenpitoon ja huoltotehtäviin. Sitä varten kaartilaiset suorittivat mm. elintarvikkeiden sekä talvivaatteiden takavarikointeja talollisilta.

    Takavarikoinnit tapahtuivat punaisen hallinnon määräysten mukaan: kaarti otti tarpeeseen ja antoi kuitin. Väkivalta oli kielletty, sanaa korostettiin korkeintaan kiväärin lyönnillä lattiaan. Joki valvoi, että Sahalahden kaarti myös noudatti annettuja määräyksiä.

    Rintamatilanteen kärjistyessä myös Sahalahden kaarti lähti taisteluihin helmikuun lopulla, ensin Vehkajärvelle ja sitten Kuhmoisiin. Kerrotaan, että lepotaukojen aikana kaartin johtoon kuulunut Joki mielellään leipoi tovereilleen tuoreet ruisleivät, jos matkassa sattui olemaan jauhoja ja suolaa sekä uuni käytettävissä.

* * *

Leipuri Kalle Hummelin oli liittynyt Helsingin Punakaartin sanitääriryhmään. Ryhmä pyrki varmistamaan Helsingin sairaaloiden toiminnan. Pääpiirtein sairaalat toimivatkin joskin vajaahenkilöstöllä ja puutteen riivaamina.

    Sanitääriryhmän tehtävänä oli myös lääkintätaitoisten henkilöiden ohjaaminen helsinkiläiskomppanioihin sekä kenttäsanitäärien pikakoulutus, johon osallistui etenkin työväenliikkeen naisia.

    Punaiseen Ristiin punakaartilaiset suhtautuivat aluksi varovasti. Pian kävi kuitenkin ilmi, että järjestö oli valmis osallistumaan myös punakaartilaisten lääkintähuoltoon. Sitä varten Punainen Ristin perusti mm. sotasairaalan hotelli Kämpin tiloihin ja alkoi hankkia lääkintäjunaa. Kalle Hummelin osallistui junan varustamiseen ja liittyi sen miehistöön, kun juna lähti kohti verisiä rintamia helmikuun puolivälin jälkeen.

Punakaartin panssarijunan helsinkiläismiehistöä.

* * *

Punakaartin lisäksi monet helsinkiläisleipurit palvelivat punaisen hallinnon siviilitehtävissä ja luottamuselimissä. Pääkaupungin kunnallishallinto jouduttiin järjestämään kokonaan uudestaan, koska porvarillinen Virkamiesyhdistys määräsi jäsenensä boikotoimaan punaista hallintoa - kuten kapitalistit kielsivät johtajia osallistumasta tuotantolaitosten käynnistämiseen punaisen Suomen alueella.

    Ammattiosaston jäsenistä Työväen pääneuvoston (eduskunnan) jäseninä toimivat Juho Sainio ja Kalle Tervonen. Ammattiosaston puheenjohtaja Hannes Juvonen työskenteli mm. Uudenmaan punaisen lääninvaltuuskunnan virkailijana.

    Jukka Viitasaari oli punaisen kaupunginhallinnon keskeisiä toimihenkilöitä toimien Helsingin työväen toimeenpanevan komitean (kaupunginhallitus) ja punaisen kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hänet nimitettiin myös kaupungin raitioteitten ylikomissaariksi, ja rautatieliikenne saatiinkin toimimaan lähes normaaliin tapaan.

    Leipomotyöväen liiton pj. Frans Heinonen oli punaisen raha-asiaintoimikunnan jäsen, epätoivoiselta vaikuttavana tehtävänä saada vallankumoushallinnon talous toimivaksi ja kestävälle pohjalle.

    Työväenvalta järjestää uudelleen myös oikeuslaitoksen. Tuomioistuimeksi punaisen Suomen jokaiseen kuntaan asetetaan vallankumousoikeus, jonka jäsenet nimesi järjestynyt työväki. Niiden tehtävänä on käsitellä ”tavallisten" rikosten ohella rikokset vallankumousliikettä vastaan. Kansanvaltuuskunnan ohje oikeudenkäytöstä: "Vallankumousoikeuden tulee oikeamielisyydellään hankkia kansan luottamus ja kannatus."

    Punaiseen Suomeen perustetaan parisataa vallankumousoikeutta, joissa työskentelee liki 2 000 lainkäyttäjää. He ovat valveutuneita työväenluokan ihmisiä, sillä koulutettuja lakimiehiä punaisella puolella on hyvin vähän. Helsingin vallankumousoikeuden jäsenenä toimii mm. Leipuriosaston järjestäjä Emil Sara.

    Vallankumousoikeuksissa ehditään käsitellä noin 3 000 asiaa, joista puolet on rikos-, riita- ja hakemusasioita. Toinen puoli on poliittisia rikosasioita, esimerkiksi suojeluskuntalaisten vastavallankumouksellisia sabotaasitoimia. Tavallisimpia valkoisille langetettuja tuomioita ovat varoitukset, sakot tai ehdollinen vankeusrangaistus. Kuolemanrangaistuksen Kansanvaltuuskunta on kieltänyt kokonaan.

    Työläiset pyrkivät käyttämään vallankumousoikeuksia myös työsuhdeasioitten käsittelyyn. Leipuriosasto vaatii mm. Helsingin Meijeriliikkeeltä maksamattomia palkkasaatavia uhalla, että asia viedään vallankumousoikeuden käsiteltäväksi.

* * *

Kansanvaltuuskunta julkaisi 23.2. ehdotuksensa Suomen valtiosäännöksi, joka on tarkoitettu punaisen Suomen ainoaksi perustuslaiksi. Se on määrä ratkaista kansanäänestyksellä heti sodan jälkeen. Valtiosäännössä Suomi määritellään tasavallaksi, jossa kaikki valta kuuluu kansalle, joka käyttää sitä valitsemansa eduskunnan kautta. Eduskunta asettaa toimeenpanovallan käyttäjäksi Kansanvaltuuskunnan sekä sen puheenjohtajan, Suomen Tasavallan Esimiehen.

    Kansalla on myös välitön lainsäädäntöoikeus kansanaloitteen muodossa – sitä varten tarvitaan 10 000 kansalaisen allekirjoitus. Lakko-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudet, henkilökohtainen oikeusturvallisuus ja sosiaaliset oikeudet taataan. Maan oikeuslaitos ja virkakoneisto kansanvaltaistetaan ja asetetaan eduskunnan valvontaan. Kansalle, lähinnä työväelle, kuuluu myös oikeus hajottaa eduskunta, mikäli se toimii perustuslakia vastaan. Näin halutaan taata ”jatkuva vallankumous”, se että valta pysyy kansalla itsellään.

* * *

Toiveikkaita näkymiä varjostaa uutinen, jonka mukaan jääkärien pääjoukko, lähes tuhat miestä, on saapunut 25.2. Saksasta Vaasaan lahtarikaartin selkärangaksi. Samana päivänä Saksa päättää lopullisesti lähettää armeijansa Suomen porvariston tueksi.