Luokkasodan kulku kävi kohti surullista loppuaan, kun Saksan
armeija oli iskenyt punaisen Suomen selustaan. Se oli mahdollistanut myös lahtarikaartin
operoinnit Tampereen suunnalla.
Saksan Itämeren divisioonan vallatessa Helsinkiä punaista
pääkaupunkia puolustivat viimeisten joukossa naiskaarti Vesilinnanmäellä. Saksalaiselle sotakoneelle urheitten miesten ja naisten
vapaaehtoisjoukot eivät mahtaneet mitään.
Saksan armeija oli järjestänyt mahtipontisen voitonparaatinsa 14.
huhtikuuta manifestoidakseen, kuka oli maan todellinen vallanpitäjä. Helsinkiläiset hienostorouvat kiikuttivat sokeria saksalaisten hevosille.
Valtausta oli seurannut laajat vangitsemiset, joiden
yhteydessä loukoistaan ryömineen lahtarikakarat aloittivat massiiviset verilöylyt,
kuten viikkoa aiemmin Tampereella.
Samoihin aikoihin oli alkanut punaisten joukkojen ja
siviiliväestön vetäytyminen Länsi-Suomesta. Kohti itää vaelsi kokonaisia
kyläkuntia loputtomissa karavaaneissa, joille Punaisen kaartin osastot
raivasivat tietä taistellen. Vapun alla pakolaisjoukot saapuivat
Lahden edustalle Saksan armeijan ahdistaessa heitä Helsingin ja Loviisan
suunnilta.
Punaiset joukot ja siviilipakolaiset joutuivat saarroksiin Saksan
armeijan valloitettua Lahden veristen taistelujen jälkeen 30. huhtikuuta 1918.
Felmanin pelloille koottiin 30 000 vangittua punakaartilaista ja siviiliä.
* * *
Leipuri Kalle
Hummelin oli palvellut sanitäärinä Punaisen Ristin junassa, joka lähti
hakemaan haavoittuneita Toijalan asemalta:
”Silloin oli Tampereen ja Lempäälän suuret taistelut vielä menossa… Punaisen
ristin esikunnasta annettiin meille ankara varoitus että invaliidijunaa ei saa jättää valkoisille. Meillä
oli junallinen haavoittuneita, mutta Hämeenlinnaan päästyämme oli rautatie
poikki ja juna jäi siihen. Kuljetimme sairaat Hämeenlinnan sairaaloihin. Ratapihalla
katselimme kun saksalaisten lentokoneet pommittivat meidän joukkojamme.
Lähdettiin jalkapatikassa kohti Lahtea, mutta sitten löydettiin hevonen,
joka vähän joudutti matkantekoa. Hauhon ja Tuuloksen välimailla tuli viesti,
että urheiluseura Jyryn vastaan oli tullut suomalaisia sotarosvoja kolmessa
autossa, joita oli 17 miestä ja yksi nainen. Heillä oli punaisten ja valkoisten
kortit, sekä rosvottuja pankkikirjoja, rahaa ja arvoesineitä suuret määrät. Tietojen perusteella Jyryn komppania olisi lopettanut rosvoilut.”
Myöhemmin kerrottiin, että tämä tapaus luettiin jyryläisten eduksi
valkoistenkin keskuudessa. Sotarosvoja pidettiin viheliäisistä viheliäisimpänä
ihmislajina molemmin puolin.
* * *
* * *
Fellmanin pelto vappuna 1918. |
”Hollolan Vesalankylässä tiedettiin, että Salpausselällä oli suuri
taistelurintama edessä. Taistelu oli kovaa molemmilla puolilla ja haavoittuneita
oli ennestään ja lisää tuli. Sitten tuli huhtikuun viimeinen ja aamuun mennessä tuli
tieto, että Lahti oli vallattu ja kaikki oli menetetty.
Vappuaamuna klo 10 torvisoittokunta soitti Marseljeesin. Sen jälkeen tulivat voittajat ja sanoivat, että nyt olette meidän hallussamme. Ensimmäiseksi vangittiin meidän lääkärit, venäjänkielen tulkki sekä kaksi venäläistä upseeria, sitten tuli saksalaisia sotilaita, jotka ottivat meiltä kaikki arvoesineet, kellot ja sormukset…
Vappuaamuna klo 10 torvisoittokunta soitti Marseljeesin. Sen jälkeen tulivat voittajat ja sanoivat, että nyt olette meidän hallussamme. Ensimmäiseksi vangittiin meidän lääkärit, venäjänkielen tulkki sekä kaksi venäläistä upseeria, sitten tuli saksalaisia sotilaita, jotka ottivat meiltä kaikki arvoesineet, kellot ja sormukset…
Meidät ajettiin Lahden kaupungin alueelle Felmanin ruohopellolle. Siellä
saimme virua ainakin viisi vuorokautta paljaan taivaan alla. Sieltä haettiin myös miehiä heti ammuttavaksi.
Sitten meidät siirrettiin Hennalan kasarmeille, sitten paljaalle
sementtilattialle nukkumaan… Minä olin jo toivoton ja riutunut, mutta silloin
tuli Liljelund sanomaan, että kasarmin pihalla huudetaan ammattileipureita. Ja siitä paikasta meitä oli 6 ammattitoveria ja meidät vietiin yhteen
tyhjään leipomoon alustavia töitä tekemään…
Jo viikon päästä
komennettiin meidät kasarmialueelle
suurempaan leipomoon, jossa oli suuremmat uunit, mutta ensin kaikki
lääkärintarkastukseen ja sitten saunaan... Meitä oli 23 leipuria yhteensä, 3 polttopuun hakkaajaa, 1 nainen keittäjänä
ja 2 pyykinpesijänä. Muonituspäällikkö antoi luvan tehdä yhden leivän joka
päivä itselle syötäväksi, mutta valtava oli niiden toveriemme määrä, jotka
joutuivat näkemään nälkää täyteen ahdetuissa parakeissa.
Yhtenä iltapäivänä huudettiin forssalaisia vankeja pihalle,
ja sen tien tämä ryhmä oli viety yöllä Salpausselän kallion viereen ja kaikki
ammuttu konekiväärillä kuoliaaksi, joita oli ollut noin 200 henkilöä…”
* * *
Mestaripainija
Adam Malm – toinen leipuri, joiden muistitietoa
luokkasodan ajoilta on käytettävissämme – toimi maineikkaan Jyryn komppanian
päällikkönä maaliskuun alulta alkaen. Huhtikuun alussa jyryläiset oli siirretty
Hämeen rintamalle Lempäälän-Vesilahden taisteluihin, joihin osallistui myös leipuri Heikki Mäki Vesilahden komppanian päällikkönä. Sieltä joukot joutuivat
kuun loppupuolella vetäytymään Lahden seudulle.
Jyryläiset
taistelivat vielä Saksan Itämeren-divisioonan yksiköitä vastaan, jolloin Malm
haavoittui vaikeasti jalkojensa juuressa räjähtäneestä kranaatista. Saksalaiset
veivät hänet hevosella tilapäiseen sotasairaalaansa, mistä Malm siirrettiin
paria viikkoa myöhemmin Lappeenrannan vankileirille.
Nähtävästi
päätyminen saksalaisten käsiin pelasti miehen hengen, sillä valkoisten kynsissä komppanian
päälliköiksi tiedetyt yleensä ammuttiin ilman edes muodollista tutkimista.
* *
*
Vappuna
1918 Felmanin veripelloilla virui tuhatmäärin suomalaisia työläisiä - miehiä,
naisia ja lapsia - surkeissa oloissa. Ympäri vedettiin piikkilankaa ja rajoja
vahdittiin konekiväärein. Silti pieni osa vangituista onnistui pakenemaan yleisessä
sekasorrossa.
Nykykäsityksen mukaan pellolle oli lopulta suljettu
noin 22 000 ihmistä. Vajaan viikon kuluttua heitä alettiin siirtää Hennalan
kasarmeille perustettuun keskitysleiriin sekä vankileirille muuallekin maahan.