Leipurit luokkasodassa

15. Suojeluskuntien uhka johtaa vastatoimiin
ja Ammattijärjestön uhkavaatimukseen

"Porvariston toiminta on käynyt niin uhkaavaksi, että työläisten on ryhdyttävä kiireesti puolustuspuuhiin."

Näin totesivat Helsingin leipurityöläiset ammattiosastonsa kokouksessa 11. lokakuuta 1917. Kokouksessa koottiin työmailla kiertäneet keräyslistat. Niillä oli kerätty varoja uudelle Sosdem puolueen Järjestysmiehet -järjestölle, jota alettiin heti kutsua Järjestyskaartiksi ja sen osastoja paikoin punakaarteiksikin vuosien 1905-06 tapaan.

Kaartit oli perustettu Helsingin Työväenjärjestöjen eduskunnan aloitteesta, jonka Sosdem puoluejohto oli hyväksynyt syyskuun puolivälissä. Näin saatettiin eri paikkakunnille syntyneet hajanaiset järjestysmiehistöt vakinaisemmalle kannalle ja laajemmalle pohjalle.

Leipurityöläisiä koottiin uuteen kaartiin jäsenmaksujen kantotilaisuuksissa, joita ammattiosasto järjesti Työväentalolla torstai-iltaisin. Ilmoittautuneita oli jo koossa lähemmäs 30 riuskaa miestä ja yksi nainen.

Työmaakeräysten lisäksi Leipurien ammattiosasto myönsi Järjestyskaartille tukea omista varoistaan 100 markkaa. Sen sijaan Raittiusyhdistys Koiton avustuspyyntöön raittiustyön tehostamiseksi ammattiosasto vastasi: "Niin kannatettava kuin asia onkin, talven kuluessa saatetaan osaston varat tarvita muihin tärkeimpiin asioihin.”

Työväen itsepuolustuksen tehostaminen tuli tarpeelliseksi, kun oli selvinnyt kuinka kiivaasti porvaristo perusteli omia taistelujärjestöjään kautta maan. Aseistetut suojeluskuntalaiset olivat käyneet lakkolaisia vastaan jo useilla maaseutupaikkakunnilla. Haavoittuneita oli useita, ja ensimmäinen lakkovahtikin oli jo ammuttu Ypäjällä.

Aseistettu ratsumiesjoukko oli iskenyt myös Helsingin pörssitaloa piirittäneitten mielenosoittajien kimppuun 17. elokuuta. Asejoukko selitettiin "porvariseurojen urheilijoiksi". Seuraavana päivänä nämä "urheilijat" hengenheimolaisineen perustivat Vanhalla ylioppilastalolla Helsingin suojeluskunnan. Perustamiskokoukselle kerrottiin, että suojeluskuntia oli perustettu salassa ympäri maan, ja nyt joukkoja tiivistetään ja niistä muodostetaan yhtenäisempää suojeluskuntaverkostoa.

Pari päivää perustamisensa jälkeen Helsingin suojeluskunta sai "tulikasteensa" hyökätessään Malmille pidättämään maalaiskunnan kunnanvaltuuston piiritykseen osallistuneita työläisiä ja miliisejä. Lyhyen tulitaistelun jälkeen asekopla kuitenkin riisutaan aseista ja palautetaan pidätettynä Helsinkiin.

Saman päivän Työmies-lehti kertoo porvariston perustaneen erilaisia taistelujoukkoja eri puolilla maata. Näistä muodostetaan parhaillaan aseellista luokkakaartia, joka valmistautuu hyökkäämään oikeuksiaan vaativan työväestön kimppuun ja jopa kansalaissotaan.

Suojeluskuntia organisoivat nimismiehet ja muut paikallisen herrasväen jäsenet korkeimpien viranomaisten ja hallitusherrojen hiljaisella tuella.

Jo elokuussa Setälän tynkäsenaatti oli pannut vireille myös valtakunnallisen ratsupoliisiyksikön perustamisen, jolle kenraalikuvernööri lupasi aseet Venäjältä. Tämän "Saksanniemen Järjestyslipusto" paljastui, kun mukaan värväytyneet työläiset kertoivat siitä työväenlehdille syyskuussa.

Helsingin porvarilliset valtuusmiehet päättivät puolestaan perustaa kaupungin varoilla ”poliisireservin”, jolle hankittiin koulutuspaikaksi Kaivohuone. Miehistöksi värvättiin 600 luotettua miestä ja kouluttajiksi tsaarinajan poliiseja ja santarmeja. Luokkapoliisin on määrä syrjäyttää kaupungin järjestyslautakunta ja sen alainen kunnallinen miliisi, jotka ovat porvarillisen kunnallishallinnon ja työväenjärjestöjen yhdessä asettamia kaupungin järjestyselimiä.

Työmies totesi Saksanniemen lipuston ja "Kaivohuoneen poliisikoulun" puhtaasti lahtarikaarteiksi, joiden tehtävänä on tehdä tyhjäksi työväen saavutukset mm. lainsäädännön alalla, näännyttää työväkeä nälällä ja palauttaa tsaarinaikainen sapelikomento.

Samaan aikaan Setälän tynkäsenaatti virallisti porvariaktivistien sotilaskomitean ja antoi sen jäsenelle Harald Åkermanille valtuudet suojeluskuntien perustamiseen. Lokakuulla suojeluskuntia on jo perustettu noin 300. Niiden sotilaallista luonnetta vahvistetaan hankkimalla lisää aseita ja kotiuttamalla kouluttajiksi noin 50 jääkäriä Saksasta.

Kaikki nämä porvariston hankkeet olivat jo pitkällä, kun SDP:n puoluetoimikunta päätti lopulta 13.9. perustaa Sosdem puolueen Järjestysmiehet -järjestön, jota siis leipomotyöläiset tukivat alusta asti varauksetta muiden helsinkiläistyöläisten tavoin.

Lokakuussa 1917 maassa oli käynnissä porvariston kuumeinen varustautuminen, johon työväenliike pyrki vastaamaan itsesuojelun oikeudella. Ja vasta sen jälkeen kun porvaristo oli hylännyt kunnallishallinnon kansanvaltaistamisen (kaatamalla kunnallislait) ja yhdessä työväen kanssa järjestetyn järjestyksenpidon.

Myös työväestön luottamuksen parlamentaariseen toimintaan porvaristo murensi juonitellessaan nurin sosialistienemmistöisen eduskunnan venäläisen taantumuksen ja sille uskollisen sotaväen avulla. Hajottaminen oli laitonta valtioterroria, koska se tapahtui eduskunnan itsensä juuri hyväksymän valtalain vastaisesti.

Työväenjärjestöt - myös leipomotyöläiset - vetosivat kansanedustajiin, että nämä jatkaisivat eduskunnan toimintaa kansanvaltaisten uudistusten puolesta. Puhemies Kullervo Manner kutsuikin eduskunnan koolle elokuussa, mutta venäläiset kasakat estivät kokoontumisen sulkemalla Heimolan talon. Toisen kerran Manner kutsui eduskunnan koolle syyskuun lopulla, jolloin kansanedustajat mursivat Heimolan sinetöidyt ovet. Kun porvariedustajat jäivät lopulta pois istunnosta, sosialistinen enemmistö vahvisti ennen hajotusmanifestia säädetyt kunnallislait, lain 8-tuntisesta työpäivästä ja valtalain.

          SDP piti Venäjän hallituksen lokakuun alkuun määräämiä eduskuntavaaleja laittomina, mutta päätti kuitenkin osallistua estääkseen pelkästään porvarillisen eduskunnan runnaamisen. Vaaleja edelsi porvariston ennen näkemätön propagandakampanja, jonka tuloksena sosialistit menettivät enemmistönsä, vaikka heidänkin äänimääränsä kasvoi. Tulokseen vaikutti myös turhautuminen työväen omissa joukoissa: moni katsoi, ettei laittomiin vaaleihin pitäisi osallistua ollenkaan, toiset taas näkivät koko eduskuntatoiminnan turhaksi, koska porvaristo voi näköjään sen halutessaan mitätöidä.

Leipomotyöväen ammattiosastokin oli vaalien alla huolissaan, koska monet jäsenet aikoivat jättää "turhan äänestelyn". Ammattiosasto toimitti sen takia Työmieheen ilmoituksen, jossa leipomotyöläisiä kehotettiin pitämään ensimmäinen vaalipäivä vapaata ja äänestämään työväen ehdokkaita.

Heti vaaleja seuranneena päivänä (3.10.) Helsingin Pörssiklubilla kokoontuneet pankki- ja teollisuusmiehet päättivät antaa rahaa aktivistien sotilaskomitealle suojeluskuntien varustamista varten.

Työväen mieliä kiristää myös elintarviketilanteen vaikeutuminen entisestään, kun syksyn sadonkorjuukaan ei tuo odotettua helpotusta. Viljaa ei saada jakeluun, koska suurtilalliset ja liikemiehet kätkevät varastoja kiristääkseen korotuksia sekä laillisiin että laittomiin hintoihin. Useissa kaupungeissa aletaan hankkia jäkälää viljan jatkeeksi, koska väestölle ei saada toimitetuksi leipätuotteita korttiannostenkaan määrää. Syrjäseuduilla kiskotaan taas petäjäistä.

          Mm. Leipuriliiton vaatimuksesta Suomen Ammattijärjestö antaa 20. lokakuuta uhkavaatimuksen elintarviketilanteesta: elintarvikkeet on tarkoin inventoitava koko maassa, väärin ilmoitetut varastot ja tärkeimmät elintarpeet on takavarikoitava, elinelintarvikelautakuntien on järjestettävä tehokas jakelu, viljelemättömät maat pakkoluovutettava valtiolle tai kunnalle, samoin seisomaan jätetyt teollisuuslaitokset, työpalkkoja korotettava elinkustannuksia vastaavasti. Tämän varmistamiseksi sekä työväenluokan suojelemiseksi ammattijärjestö kehottaa puolue- ja ammattiyhdistysjärjestöjä vauhdittamaan työväenkaartien perustamista kaikkialle maahan.

Työväenlehdissä julkaistaan kaartin säännöt, jotka pohjautuvat vuosien 1905-06 punakaartien sääntöihin. Niiden mukaan kaartin tarkoituksena on "nykyisinä levottomina aikoina suojella työväen yhdistys-, lausunto, ja painovapautta sekä yleensä olla työväenluokan oikeuksien turvana". Kaartien nimeksi tulee Työväen järjestyskaarti.

Muutaman viikon aikana kaartien määrä kasvaa 237:ään ja jäsenmäärä noin 30 000:een.