13. "Historialliset uudistukset luokkataistelulla"

"Tänä iltana liikkeelle kunnallisen kansanvallan ja 8 tunnin työajan puolesta!" kehotti Työmies-lehti tasan sata vuotta sitten, lauantaina 14. heinäkuuta 1917.

      Leipurit, kuten Helsingin muutkin työläiset, valmistautuivat  innolla ja jännityksellä illan suureen mielenosoitukseen, jolla tuetaan historiallisten uudistusten aikaansaamista eduskunnassa.

      Jo klo 16.30 kolmatta tuhatta työväen järjestysmiestä kokoontui Työväentalon pihalle, josta he lähtivät kaduille ja toreille pitämään järjestystä ja ohjaamaan mielenosoituskulkueita.

      17.30 kokoontuivat lipunkantajat mukanaan satoja järjestölippuja ja erikseen tehtyjä banderolleja.

Samaan aikaan työläiskortteleista virtasi väkeä kulkueiden lähtöpaikoille, joita olivat Hakaniemen tori, Hakasalmen puisto, Hietalahden tori ja urheilukenttä Johanneksen kirkon vieressä.

      Klo 18 lähtevät 6-henkisiin riveihin järjestyneet työläisjoukot liikkeelle marssien valtavina kulkueina soittokuntien ja punalippujensa jäljessä kohti Rautatientoria ja Senaatintoria. Liikkeellä on ennen näkemättömät kansanjoukot, arvioiden mukaan yli 80 000 mielenosoittajaa.

      Työväen järjestysmiehet ovat muodostaneet tiukan ketjun Heimolan taloa ympäröiville kaduille, joilla pursuaa myös mielenosoittajia. Näin järjestysmiehet turvaavat eduskunnan työrauhan, mutta muodostavat samalla piirityksen sen ympärille.

      Klo 18.45 toreilla alkaa ohjelma torvisoitolla ja puheilla. Puhujalavoja on Rautatientorilla viisi ja Senaatintorilla kolme. Puheita pidetään kolmella kielellä, nim. suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Rautatientorin lavalla 3 puhuu kansanedustaja Sandra Lehtinen ja ensimmäisenä viestipuhujana on Leipomotyöväen ammattiosaston edellinen puheenjohtaja Jukka Viitasaari. Senaatintorin lavalla 7 puhujana on kansanedustaja Voitto Eloranta ja viestipuhujana osaston nykyinen pj. Hannes Juvonen.

      Kutakin puhujalavaa kohti on kaksi viestipuhujaa, jotka päivystävät vuorotellen eduskunnassa ja tulevat sieltä kertomaan tilanteesta toriyleisöille.

      Klo 19 eduskunta aloittaa Heimolan talossa istuntonsa, jossa käsitellään ensiksi lakia 8 tunnin työpäivästä ja käydään laaja keskustelu kunnallislaeista.

      Heti klo 21 jälkeen viestipuhujat saapuvat juosten torille ja ilmoittavat, että laki kahdeksan tunnin työajasta on hyväksytty eduskunnassa yksimielisesti. Suomen työväestö on saavuttanut lailla vahvistetun kahdeksantuntisen työajan ensimmäisten joukossa maailmassa!

      Ilmoitus otetaan vastaan valtavin eläköön-huudoin. Porvarin oli taipuminen joukkopaineen edessä ja siksikin, että kahdeksantuntinen työpäivä oli jo saatettu voimaan työtaisteluilla suuressa osaa teollisuutta ja osaksi muillakin aloilla.

      Eduskunnan kerrotaan olevan puolen tunnin tauolla ja jatkavan kunnallislakien käsittelyä sen jälkeen. Mustimpien porvarien kerrotaan vastustavan jyrkästi kunnallista kansanvaltaa ja uhanneen äänestää lait lepäämään yli vaalien. Toreilla jatkuu jännitys.

      Klo 23 ilmoitetaan, että myös kunnallislait on hyväksytty. Se merkitsee, että Suomen työväki saa viimein kunnallisen äänioikeuden ja osansa kunnallishallinnoissa. Aluksi eduskunta oli hylännyt lakien lepäämään jättämisen äänin 169-24, ja sen jälkeen hyväksynyt nekin yksimielisesti.

      Mielenosoitukset Helsingin toreilla muuttuvat kansan voitonjuhliksi, joissa kaikuu Marseljeesi ja Kansainvälinen. Juhlinta jatkuu reilusti aamuyön puolelle. Järjestys säilyy koko ajan moitteettomana työväen omien järjestysmiesten ohjatessa liikehdintää.

      Seuraavan päivän Työmies kirjoittaa työväenluokan saavuttaneen luokkataistelullaan suuret historialliset voitot

Luokkasodan lähtölaukaukset

Juhlamieltä jäi kuitenkin varjostamaan samana iltana saapunut tieto, että nimismiehen ja eläinlääkärin kokoama "suojelusjoukko" on ampunut lakkolaisia Huittisten meijerillä. Tulituksessa on haavoittunut kahdeksan maatyöläistä. Meijerin johto oli halukas sovintoratkaisuun, mutta hyökkäyksen toimeenpanivat oikeistokiihkoilijat johtavien porvaripolitiikkojen yllytyksestä.

      Lakkolaiset vangitsivat rosvojoukon, mukana paikallinen nimismies ja konstaapeli, kun nämä olivat ampuneet revolverinsa tyhjiksi, yhteensä 50-60 laukausta. Joukkio kuitenkin vapautettiin, kun läänin kuvernöörinvirasto ilmoitti käynnistävänsä tutkimukset tapahtumien johdosta.

      Tämä oli ensimmäinen kerta, kun porvaristo käytti tuliaseita työläisiä vastaan helmikuussa alkaneen vallankumousliikehdinnän aikana.

      Helsingin järjestysmiesten kokouksessa tunteet kuumenivat: porvari ampuu jo kovilla! Vaadittiin jo sotaretkelle lähtöä, mutta vaatimus soviteltiin ja päätettiin järjestää "suuri vastalausekokous Huittisten verilöylyn johdosta".

Vesilahden maatyöläisten lakkokulkue 12.7. 1917. Seuraavana päivänä Huittisten lakkolaisia ammuttiin kovilla. (kuva: http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/vko28.htm)

Eduskunta ottaa Suomen asiat omiin käsiinsä

Neljä päivää Helsingin suurten mielenosoitusten jälkeen, 18. heinäkuuta, pääkaupungin työväestö on taas liikkeellä sankoin joukoin. Nyt vaaditaan lakia Suomen korkeimman hallintovallan järjestämisestä eli valtalakia. Sillä eduskunnan on määrä ottaa Suomen asiat omiin käsiinsä. Se tarkoittaa, että "eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja toimeenpantavaksi määrää kaikki Suomen lait" ulkopolitiikkaa ja sotalaitosta lukuunottamatta.

      Taantumusporvaristo vastustaa tätäkin lakia raivokkaasti, koska pelkää kansanvallan laajentamista. Työväen joukkovoima laimentaa kuitenkin jarrutusintoa, ja valtalaki hyväksytään 136 äänellä 55 vastaan. Sosialistien mukana lakia kannattaa osa porvarillisista itsenäisyysmiehistä ja maalaisliittolaisista. Lain myötä Suomen korkein valtiovalta siirtyy eduskunnan käsiin. Se merkitsee historiallista askelta valtiollisen vapauden tiellä, mutta ei kuitenkaan varsinaista itsenäistymistä, koska Suomi ei tällä lailla irtoa Venäjästä.

      Ilman valtalakia juuri läpiajettujen kunnallis- ja työaikalakienkin kohtalo olisi epävarma, sillä vanhojen säännösten mukaan ne olisi pitänyt lähettää Venäjän hallituksen vahvistettavaksi. Nyt ei tarvita minkään hallitusherrojen vahvistusta, mutta laki on määrä lähettää Venäjän hallitukselle tiedoksi ja tunnustettavaksi.

      Laki korkeimman hallintovallan järjestämisestä sisältää myös pykälän, jonka mukaan eduskunta itse päättää valtiopäivien lopettamisesta, uusien vaalien toimittamisesta ja eduskunnan hajaantumisesta. Näin ei Venäjä eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho enää voi puuttua laillisesti Suomen sisäisiin asioihin, vaikka Suomi pysyykin toistaiseksi Venäjän yhteydessä, sen sisäisesti itsenäisenä osana.

12. Suuret uudistukset käsillä, jännitys kohoaa Helsingissä

Heinäkuu 1917 oli alkanut koleana ja kuivana, ja lisäiskuja satotoiveille aiheutti eri puolilla maata esiintynyt halla 6-7. heinäkuuta välisenä yönä. Peruna- ja juurikassadosta kerrottiin osan tuhoutuneen eikä viljasadostakaan voitu odottaa järin kehuttavaa. Kuopion läänistä ilmoitettiin elintarviketilanteen muodostuneen jo uhkaavaksi: Rautavaaran kunnassa viljaa noin viideksi päiväksi, Kontiolahdella vilja loppunut kuluvan kuun 4:nä, Kiteellä, Rääkkylässä ja Keiteleellä jo kova nälänhätä, Iisalmen kunta ilmoittaa, että laitakulmilla syödään jo pettua.

     Päivittäin uutisoitiin salattujen elintarvikevarastojen löytymisestä sekä isäntien ja keinottelijoiden väkivaltaisuuksista tarkastuksia suorittavia elintarvikelautakuntien työläisjäseniä kohtaan.

* * *

Ikävät uutiset voitiin lukea vain Työmies-lehdestä, sillä heinäkuun alusta alkanut kirjapainotyöläisten lakko esti porvarilehtien ilmestymisen. Työmies saattoi ilmestyä, koska sitä julkaiseva Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö oli suostunut työläisten vaatimaan 140 prosentin palkankorotukseen.

     Kirjaltajien ohella lakkoaan jatkoivat pääkaupungin miliisit. Miliisin miehistöön oli pestautunut kymmenkunta leipomotyöläistä ja he selvittivät, että lakon tarkoituksena on estää porvariston hanke lakkauttaa eri kansalaispiirejä edustava järjestyslaitos, ja korvata se omistavan luokan omalla luokkapoliisilla. Se tietäisi työväen juuri saavuttaman toimintavapauden ja käynnistyneen oikeustaistelun tukahduttamista sekä palaamista tsaarinajan poliisikomentoon. Tätä järjestynyt työväki ei voi hyväksyä.

     Miliisilakon sovintoneuvotteluja käytiin senaatin myötävaikutuksella. Niiden yhteydessä kuultiin, että selkkauksen aiheuttanut senaattori Serlachius oli pyytänyt eroa, koska "ei onnistunut palauttamaan järjestystä maahan". Helsingin miliisit suostuivat "välirauhaan" ja keskeyttivät lakkonsa, kun järjestyskysymys luvattiin käsitellä eduskunnassa. Järjestystoimikunta ja irtisanottu miehistö jäivät toimeensa ja palasivat palvelukseen toistaiseksi 10. heinäkuuta.

     Heinäkuun alussa käytiin kiivaita lakkoja monilla muillakin aloilla ja työpaikoilla. Yleensä ne päättyivät melko nopeasti työläisten voittoon, kun työnantajat suostuivat palkankorotuksiin ja 8 tunnin työpäivään.

     Myös maaseudulla nousi uusi maa- ja metsätyöväen lakkoaalto, jota vastaan isännät olivat ryhtyneet kokoamaan aseistettuja suojelusjoukkoja eri puolilla maata. Pomarkussa isännät yrittivät näännyttää lakkolaiset nälkään kieltäytymällä luovuttamasta heille hallussaan pitämiä työläisten leipäkortteja. Nimismies kohautti olkiaan, kun työläiset pyysivät toimenpiteitä leipäkorttinsa saadakseen. Kahdeksas heinäkuuta isäntä Juho Rossi löi rautalapiolla valtimon poikki erään lakkolaisen kädestä, kun lakko oli pysäyttänyt Pomarkun sahankin.

     Työmiehen mukaan "olivat työnantajat perustaneet 10-henkisen suojelusvahdin, joka sitten vaanii lakkolaisten pienimpiäkin liikkeitä kuten puodissa käyntejä ym. Kaikilla vahdeilla on browningit tai revolverit vyöllään. Kaarti näyttää olevan muodostettu provoseeraustarkoituksessa, vaikka kaikki sen suuntaiset yritykset olivat kuitenkin työläisten pysyessä rauhallisina menneet hukkaan…"

* * *

Työmies selosti eduskuntatapahtumia päivittäin. Kunnallislait ja työaikalaki oli esillä mm. 10.7.1917.

Koleasta säästä huolimatta ilmapiiri kiristyi ja jännitys kohosi Helsingissä näinä päivinä silminnähden. Jo 1. heinäkuuta pääkaupungin työväki osallistui suureen mielenosoitukseen vastavallankumouksen vaaraa vastaan. Sen tiimoilla ehdittiin jo julistaa yleislakko, mutta työväenjärjestöt peruivat hankkeen, sillä nyt suuntauduttiin järjestyneesti todelliseen voimanponnistukseen suurissa kysymyksissä.

     Heinäkuun toisella viikolla eduskunta näet käsitteli ripeällä tahdilla sekä kunnallisuudistusta, jolla työväki tavoitteli kunnallista demokratiaa, että 8 tunnin työaikalakia - ja ne järjestynyt työväki oli päättänyt ajaa lävitse. Samaan aikaan käsiteltiin myös kysymystä Suomen korkeimman hallintovallan järjestämisestä, jossa työväenliike tähtäsi itsenäisen tasavallan perustamiseen ns. valtalailla.
     Työväen edustajat kävivät kiivasta taistelua eduskunnassa, jossa lakien hyväksymistä pidettiin todennäköisenä, koska eduskunnassa oli työväen enemmistö. Porvariedustajat saattavat kuitenkin estää lakien voimaantulon äänestämällä ne määrävähemmistöllään yli vaalien. Nämä vehkeilyt voidaan torjua vain joukkovoimalla, ja sen kokoamiseksi työväenjärjestöt ja aktiivit nyt ponnistivat.

     Leipomotyöväen ammattiosasto palkkasi väliaikaiseksi järjestäjäkseen toveri Emil Saran tehtävänään työehtojen valvonta sekä mielenosoitusvalmistelujen selostaminen leipomoitten työhuonekunnille. Valmisteluihin kuului myös jäsenten ohjaaminen järjestysmiehiksi erityisiin järjestysmiesjoukkueisiin. Niiden muodostaminen oli aloitettu jo kesäkuussa tulevia mielenosoituksia ja mahdollista suurlakkoa silmällä pitäen.

     Heinäkuun toisella viikolla oli koossa jo yli 20 satamiehistä järjestysmiesjoukkuetta, jotka harjoittelivat iltaisin Työväentalon pihalla ja muuallakin kaupungilla. Esim. 7. satajoukkue harjoitteli Eläintarhan kentällä, ja siinä oli mukana myös leipureita.
     Työmies selosti päivittäin yksityiskohtaisesti lakiesitysten käsittelyä eduskunnassa ja sen valiokunnissa. Tilannetta seurattiin tarkoin työväenjärjestöissä, työpaikoilla ja työläiskodeissa. Leipomotyöväen ammattiosasto, kuten muutkin ammattijärjestöt, pitivät ylimääräisiä kokouksiaan siihen tahtiin, että Työväentalolta loppuivat kokoustilat.
     8. heinäkuuta Työväentalon piha täyttyi ääriään myöten, kun työväen kansanedustajat selostivat tilannetta yleiselle työväenkokoukselle. "Keskustelussa kävi ilmi suuri suuttumus nykyisiä luokkalakeja vastaan… joten ovat työväen esittämät uudistukset viipymättä saatava voimaan joten sosdem. edustajien eduskunnassa ei ole vähääkään peräännyttävä vaatimuksistaan."
     Seuraavana iltana Työväen järjestysmiehet tekivät yhteisen kävelyretken: "Ja kello 8 aikaan illalla lähti tämä reipastahtinen joukkue, soittokunta etunenässä, liikkeelle Työväentalon pihamaalta." Tarkoituksena oli tutustua keskustakortteleihin Heimolan talon - silloisen eduskunnan - ympäristössä ja suunnitella joukkomielenosoitusten järjestynyt kulku. Mielenosoitus oli määrä toteuttaa samaan aikaan, kun kunnallislait ja työaikalaki tulevat eduskunnan ratkaisevaan kolmanteen käsittelyyn. 
     Ja keskiviikkona 11. heinäkuuta Työmies kertoi, että lait tulevat kolmanteen käsittelyyn tulevana lauantaina 14. heinäkuuta. Silloin on myös työväen mielenosoitusten aika. "Kaikki voimat liikkeelle!" kehotti toimeenpaneva komitea, joka oli muodostettu Helsingin Työväenjärjestöjen eduskunnan ja sosdem kunnallisjärjestön aloitteesta.