"Tänä iltana liikkeelle
kunnallisen kansanvallan ja 8 tunnin työajan puolesta!" kehotti
Työmies-lehti tasan sata vuotta sitten, lauantaina 14. heinäkuuta 1917.
Leipurit, kuten Helsingin muutkin
työläiset, valmistautuivat innolla ja
jännityksellä illan suureen mielenosoitukseen, jolla tuetaan historiallisten
uudistusten aikaansaamista eduskunnassa.
Jo klo 16.30 kolmatta tuhatta
työväen järjestysmiestä kokoontui Työväentalon pihalle, josta he lähtivät
kaduille ja toreille pitämään järjestystä ja ohjaamaan mielenosoituskulkueita.
17.30 kokoontuivat lipunkantajat
mukanaan satoja järjestölippuja ja erikseen tehtyjä banderolleja.
Samaan aikaan työläiskortteleista
virtasi väkeä kulkueiden lähtöpaikoille, joita olivat Hakaniemen tori,
Hakasalmen puisto, Hietalahden tori ja urheilukenttä Johanneksen kirkon
vieressä.
Klo 18 lähtevät 6-henkisiin
riveihin järjestyneet työläisjoukot liikkeelle marssien valtavina kulkueina
soittokuntien ja punalippujensa jäljessä kohti Rautatientoria ja Senaatintoria.
Liikkeellä on ennen näkemättömät kansanjoukot, arvioiden mukaan yli 80 000
mielenosoittajaa.
Työväen järjestysmiehet ovat
muodostaneet tiukan ketjun Heimolan taloa ympäröiville kaduille, joilla pursuaa
myös mielenosoittajia. Näin järjestysmiehet turvaavat eduskunnan työrauhan,
mutta muodostavat samalla piirityksen sen ympärille.
Klo 18.45 toreilla alkaa ohjelma
torvisoitolla ja puheilla. Puhujalavoja on Rautatientorilla viisi ja
Senaatintorilla kolme. Puheita pidetään kolmella kielellä, nim. suomeksi,
ruotsiksi ja venäjäksi. Rautatientorin lavalla 3 puhuu kansanedustaja Sandra
Lehtinen ja ensimmäisenä viestipuhujana on Leipomotyöväen ammattiosaston
edellinen puheenjohtaja Jukka Viitasaari. Senaatintorin lavalla 7
puhujana on kansanedustaja Voitto Eloranta ja viestipuhujana osaston
nykyinen pj. Hannes Juvonen.
Kutakin puhujalavaa kohti on kaksi
viestipuhujaa, jotka päivystävät vuorotellen eduskunnassa ja tulevat sieltä
kertomaan tilanteesta toriyleisöille.
Klo 19 eduskunta aloittaa Heimolan
talossa istuntonsa, jossa käsitellään ensiksi lakia 8 tunnin työpäivästä ja
käydään laaja keskustelu kunnallislaeista.
Heti klo 21 jälkeen viestipuhujat
saapuvat juosten torille ja ilmoittavat, että laki kahdeksan tunnin työajasta
on hyväksytty eduskunnassa yksimielisesti. Suomen työväestö on saavuttanut
lailla vahvistetun kahdeksantuntisen työajan ensimmäisten joukossa maailmassa!
Ilmoitus otetaan vastaan valtavin
eläköön-huudoin. Porvarin oli taipuminen joukkopaineen edessä ja siksikin, että
kahdeksantuntinen työpäivä oli jo saatettu voimaan työtaisteluilla suuressa
osaa teollisuutta ja osaksi muillakin aloilla.
Eduskunnan kerrotaan olevan puolen
tunnin tauolla ja jatkavan kunnallislakien käsittelyä sen jälkeen. Mustimpien
porvarien kerrotaan vastustavan jyrkästi kunnallista kansanvaltaa ja uhanneen
äänestää lait lepäämään yli vaalien. Toreilla jatkuu jännitys.
Klo 23 ilmoitetaan, että myös
kunnallislait on hyväksytty. Se merkitsee, että Suomen työväki saa viimein
kunnallisen äänioikeuden ja osansa kunnallishallinnoissa. Aluksi eduskunta oli
hylännyt lakien lepäämään jättämisen äänin 169-24, ja sen jälkeen hyväksynyt
nekin yksimielisesti.
Mielenosoitukset Helsingin
toreilla muuttuvat kansan voitonjuhliksi, joissa kaikuu Marseljeesi ja
Kansainvälinen. Juhlinta jatkuu reilusti aamuyön puolelle. Järjestys säilyy
koko ajan moitteettomana työväen omien järjestysmiesten ohjatessa liikehdintää.
Seuraavan päivän Työmies
kirjoittaa työväenluokan saavuttaneen luokkataistelullaan suuret historialliset
voitot
Luokkasodan lähtölaukaukset
Juhlamieltä jäi kuitenkin
varjostamaan samana iltana saapunut tieto, että nimismiehen ja eläinlääkärin
kokoama "suojelusjoukko" on ampunut lakkolaisia Huittisten meijerillä.
Tulituksessa on haavoittunut kahdeksan maatyöläistä. Meijerin johto oli halukas
sovintoratkaisuun, mutta hyökkäyksen toimeenpanivat oikeistokiihkoilijat
johtavien porvaripolitiikkojen yllytyksestä.
Lakkolaiset vangitsivat
rosvojoukon, mukana paikallinen nimismies ja konstaapeli, kun nämä olivat
ampuneet revolverinsa tyhjiksi, yhteensä 50-60 laukausta. Joukkio kuitenkin
vapautettiin, kun läänin kuvernöörinvirasto ilmoitti käynnistävänsä tutkimukset
tapahtumien johdosta.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun
porvaristo käytti tuliaseita työläisiä vastaan helmikuussa alkaneen
vallankumousliikehdinnän aikana.
Helsingin järjestysmiesten
kokouksessa tunteet kuumenivat: porvari ampuu jo kovilla! Vaadittiin jo
sotaretkelle lähtöä, mutta vaatimus soviteltiin ja päätettiin järjestää
"suuri vastalausekokous Huittisten verilöylyn johdosta".
Vesilahden maatyöläisten lakkokulkue 12.7. 1917. Seuraavana päivänä Huittisten lakkolaisia ammuttiin kovilla. (kuva: http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/vko28.htm) |
Eduskunta ottaa Suomen asiat omiin käsiinsä
Neljä päivää Helsingin suurten
mielenosoitusten jälkeen, 18. heinäkuuta, pääkaupungin työväestö on taas
liikkeellä sankoin joukoin. Nyt vaaditaan lakia Suomen korkeimman
hallintovallan järjestämisestä eli valtalakia. Sillä eduskunnan on määrä ottaa
Suomen asiat omiin käsiinsä. Se tarkoittaa, että "eduskunta yksin
päättää, vahvistaa ja toimeenpantavaksi määrää kaikki Suomen lait"
ulkopolitiikkaa ja sotalaitosta lukuunottamatta.
Taantumusporvaristo vastustaa
tätäkin lakia raivokkaasti, koska pelkää kansanvallan laajentamista. Työväen
joukkovoima laimentaa kuitenkin jarrutusintoa, ja valtalaki hyväksytään 136
äänellä 55 vastaan. Sosialistien mukana lakia kannattaa osa porvarillisista
itsenäisyysmiehistä ja maalaisliittolaisista. Lain myötä Suomen korkein
valtiovalta siirtyy eduskunnan käsiin. Se merkitsee historiallista askelta
valtiollisen vapauden tiellä, mutta ei kuitenkaan varsinaista itsenäistymistä,
koska Suomi ei tällä lailla irtoa Venäjästä.
Ilman valtalakia juuri
läpiajettujen kunnallis- ja työaikalakienkin kohtalo olisi epävarma, sillä
vanhojen säännösten mukaan ne olisi pitänyt lähettää Venäjän hallituksen
vahvistettavaksi. Nyt ei tarvita minkään hallitusherrojen vahvistusta, mutta
laki on määrä lähettää Venäjän hallitukselle tiedoksi ja tunnustettavaksi.
Laki korkeimman hallintovallan
järjestämisestä sisältää myös pykälän, jonka mukaan eduskunta itse päättää
valtiopäivien lopettamisesta, uusien vaalien toimittamisesta ja eduskunnan
hajaantumisesta. Näin ei Venäjä eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho enää voi
puuttua laillisesti Suomen sisäisiin asioihin, vaikka Suomi pysyykin
toistaiseksi Venäjän yhteydessä, sen sisäisesti itsenäisenä osana.