5. Punainen nauha porvarinkin takinpieleen

Tasan sata vuotta sitten, perjantaina 16. maaliskuuta, tieto leviää Helsinkiin: tsaari on syösty vallasta ja vallankumous voittanut Pietarissa!

    Helsinkiin sijoitettu venäläinen sotaväki liittyy kumoukseen ja pidättää vastahankaan asettuvia upseereitaan. Yhteenotoissa tulee myös kuolonuhreja, joukossa mm. Itämeren laivaston komentaja Nepenin.

    Kumous on lakaissut kerralla sotatila-asetukset ja kokoontumiskiellot. Työt lopetetaan tehtaissa, monet myymälät ja kahvilat sulkevat ovensa. Helsinkiläiset liikehtivät jälleen kaduilla sankoin joukoin. Kansallinen innostus valtaa mielet vuoden 1905 Suurlakon tapaan.

    Martta Salmela-Järvinen kertoo:

”Kaikkialla vilisi ihmisiä kuin mehiläispesästä. Katuyleisön rintapieliin ilmestyi punaisia nauharuusukkeita, ja pian oli punainen silkkinauha myyty kaupoista loppuun. Joku irvileuka sanoi, että mitä suurempi porvari, sitä suurempi ruusuke… Kaupungilta kuului laukauksia. Sotamiehet ovat ampuneet upseeria, joka on asettunut kumousta vastaan."

Tsaarin järjestyskoneisto hajotetaan heti. Kenraalikuvernööri Seyn ja muut korkeimmat virkamiehet pidätetään. Kansanjoukot karkottavat poliisit tehtävistään. Myös valtiollisena poliisina toiminut santarmisto riisutaan aseista ja erotetaan.

    Yleistä järjestystä valvovat aluksi venäläiset sotilaat, mutta parin päivän kuluttua venäläissotilaiden neuvosto siirtää vastuun Helsingin järjestyneelle työväelle. Sillä on kokemusta järjestyksenpidosta vuosien 1905-07 liikehdinnän ajoilta.

    Lauantaina 17.3. Työmiehessä julkaistaan vetoomus Suomen työväelle:

"Olemme joutuneet suurten tapausten pyörteeseen. Mielet ovat jännityksessä. Meiltä kysytään harkittua ja tarmokasta esiintymistä. Ensimmäinen vaatimus on: säilyttäkää järjestys ja kuri. Järjestyneen työväen ensikädessä tulee huolehtia siitä, että järjestys ja rauha säilyy.

Samana iltana kokoontuvat helsinkiläisten ammattiosastojen puheenjohtajat, mukana myös Leipuriosaston puheenjohtaja Hannes Juvonen. Puheenjohtajat kutsuvat koolle Helsingin työväen yleisen kokouksen.

Tämä kokous pidetään Työväentalon pihalla seuraavana aamuna, sunnuntaina 18. maaliskuuta. Kokous päättää perustaa Helsingin Työväenjärjestöjen eduskunnan sekä Työväen järjestyskomitean.

    Työväen eduskunta on pääkaupungin kaikki työväenjärjestöt kokoava yhteiselin, jonka tehtävänä on yhtenäistää työväen toimintaa Helsingissä ja nostaa taistelua erityisesti kaupunginhallinnon kansanvaltaistamiseksi. Nykyisellään hallinto on kokonaan omistavan luokan käsissä, koska kunnallisvaaleissa äänimäärä riippuu varallisuudesta. Sen takia valtuustossa ei ole ainoatakaan työläistä, vaikka he muodostavat enemmistön kaupungin asukkaista.

    Työväenjärjestöjen eduskuntaan on määrä valita kustakin työväenjärjestöstä yksi edustaja 200 jäsentä kohti.

    Sen tueksi perustetun Työväen järjestyskomitean alaisuuteen on määrä valita järjestysmiehiä työväenjärjestöjen "luotetuiksi tiedettyjen toverien joukosta" periaatteella yksi järjestysmies 25 jäsentä kohti.

    Työväen eduskunta ja järjestyskomitea ovat helsinkiläistyöläisten uusia elimiä, joita tarvitaan kumouksellisen ajan kiivastahtista toimintaa varten. Sellaisia ovat myös useille työpaikoille perustetut neuvostot, jotka tähtäävät perinteisiä ammattijärjestöjä pidemmälle.

    Leipuriammattiosaston toimikunta nimeää edustajansa työväen eduskuntaan vielä saman päivän iltana kuin se on päätetty perustaa. Leipurityöläisten edustajiksi tulevat pj. Hannes Juvonen sekä toimikunnan jäsenet Frans Heinonen ja Heikki Poutanen. He ovat kaikki nuoremman polven leipureita, mutta karaistuneita jo vuosien 1905-06 joukkoliikkeissä.

    Ammattiosaston toimikunta kokoontuu uudestaan jo seuraavana iltana (19.3.), ja nyt nimetään "työväen järjestysmiehiksi ja miliisin kokoonpanoa varten” 18 jäsentä sekä heille varajäsenet, joista ainoana naisena Anna Dahlberg.

    Kun näin tehdään muissakin järjestöissä, parissa päivässä on koossa useita satoja järjestysmiehiä.

Koska kaupungin porvarijohto ilmaisee huolensa järjestysvallan luisumisesta epävirallisiin uomiin, Sosdem kunnallistoimikunta ehdottaa yhteisen kunnallisen järjestystoimikunnan perustamista kaupungin viralliseksi järjestysviranomaiseksi. Kun venäläisten sotilasneuvosto oli luovuttanut järjestysvastuun järjestyneelle työväelle, kaupungin porvarijohto suostuu tähän pahemmin venkoilematta.

    Toimikuntaan nimetään kahdeksan työväenjärjestöjen ja kolme kaupunginvaltuuston edustajaa. Ensi töikseen se irtisanoo poliisilaitoksen 600-miehisen miehistön ja perustaa sijalle kunnallisen miliisin, jonka päälliköksi tulee metallimies ja sosdem nuorisoliiton sihteeri Kustaa Rovio. Miehistöksi on tarkoitus koota 700-800 miestä eri yhteiskuntapiireistä. Yli puolet kokoonpanosta saadaan työväen järjestysmiehistä, lähes kolmannes entisistä poliiseista ja ylioppilaitakin toista sataa.

    Näin Helsinkiin saadaan tsaarin hajotetun järjestysvallan tilalle kunnallinen järjestyslaitos työväen ja porvariston yhteispäätöksellä.

    Kansanmiliisin rinnalla toimivat edelleen työväen omat järjestysmiehet. Heidän tehtävänään on erityisesti joukkokokousten ja mielenosoitusten järjestyneen kulun sekä työväen toimintaoikeuksien yleinen turvaaminen.

Kuohuvat tapahtumat seuraavat nyt toisiaan. Tsaarinvallan kahleet on katkottu, mutta mitä siitä seuraa? Kuka käyttää valtaa Suomessa ja millä periaatteilla? Vuonna 1916 valittu eduskuntako, jossa on sosialistinen enemmistö, ja jota ei ole kutsuttu kertaakaan koolle?

    Työmailla, kokouksissa ja kodeissa käydään kiihkeitä keskusteluja. Venäjän väliaikaisen hallituksen edustajien on määrä saapua selvittämään tilannetta Helsinkiin ensi tilassa.