Tasan sata vuotta sitten,
perjantaina 16. maaliskuuta, tieto leviää Helsinkiin: tsaari on syösty vallasta
ja vallankumous voittanut Pietarissa!
Helsinkiin sijoitettu venäläinen
sotaväki liittyy kumoukseen ja pidättää vastahankaan asettuvia upseereitaan.
Yhteenotoissa tulee myös kuolonuhreja, joukossa mm. Itämeren laivaston
komentaja Nepenin.
Kumous on lakaissut kerralla
sotatila-asetukset ja kokoontumiskiellot. Työt lopetetaan tehtaissa, monet
myymälät ja kahvilat sulkevat ovensa. Helsinkiläiset liikehtivät jälleen
kaduilla sankoin joukoin. Kansallinen innostus valtaa mielet vuoden 1905
Suurlakon tapaan.
Martta Salmela-Järvinen kertoo:
”Kaikkialla vilisi ihmisiä kuin
mehiläispesästä. Katuyleisön rintapieliin ilmestyi punaisia nauharuusukkeita,
ja pian oli punainen silkkinauha myyty kaupoista loppuun. Joku irvileuka sanoi,
että mitä suurempi porvari, sitä suurempi ruusuke… Kaupungilta kuului
laukauksia. Sotamiehet ovat ampuneet upseeria, joka on asettunut kumousta vastaan."
Tsaarin järjestyskoneisto hajotetaan
heti. Kenraalikuvernööri Seyn ja muut korkeimmat virkamiehet pidätetään.
Kansanjoukot karkottavat poliisit tehtävistään. Myös valtiollisena poliisina
toiminut santarmisto riisutaan aseista ja erotetaan.
Yleistä järjestystä valvovat aluksi
venäläiset sotilaat, mutta parin päivän kuluttua venäläissotilaiden neuvosto
siirtää vastuun Helsingin järjestyneelle työväelle. Sillä on kokemusta
järjestyksenpidosta vuosien 1905-07 liikehdinnän ajoilta.
Lauantaina 17.3. Työmiehessä julkaistaan vetoomus
Suomen työväelle:
"Olemme joutuneet suurten
tapausten pyörteeseen. Mielet ovat jännityksessä. Meiltä kysytään harkittua ja
tarmokasta esiintymistä. Ensimmäinen vaatimus on: säilyttäkää järjestys ja
kuri. Järjestyneen työväen ensikädessä tulee huolehtia siitä, että järjestys ja
rauha säilyy.
Samana iltana kokoontuvat
helsinkiläisten ammattiosastojen puheenjohtajat, mukana myös Leipuriosaston
puheenjohtaja Hannes Juvonen. Puheenjohtajat kutsuvat koolle Helsingin
työväen yleisen kokouksen.
Tämä kokous pidetään Työväentalon
pihalla seuraavana aamuna, sunnuntaina 18. maaliskuuta. Kokous päättää perustaa
Helsingin Työväenjärjestöjen eduskunnan sekä Työväen
järjestyskomitean.
Työväen eduskunta on pääkaupungin kaikki työväenjärjestöt kokoava
yhteiselin, jonka tehtävänä on yhtenäistää työväen toimintaa Helsingissä ja
nostaa taistelua erityisesti kaupunginhallinnon kansanvaltaistamiseksi.
Nykyisellään hallinto on kokonaan omistavan luokan käsissä, koska
kunnallisvaaleissa äänimäärä riippuu varallisuudesta. Sen takia valtuustossa ei
ole ainoatakaan työläistä, vaikka he muodostavat enemmistön kaupungin
asukkaista.
Työväenjärjestöjen eduskuntaan on
määrä valita kustakin työväenjärjestöstä yksi edustaja 200 jäsentä kohti.
Sen tueksi perustetun Työväen järjestyskomitean alaisuuteen on
määrä valita järjestysmiehiä työväenjärjestöjen "luotetuiksi
tiedettyjen toverien joukosta" periaatteella
yksi järjestysmies 25 jäsentä kohti.
Työväen eduskunta ja järjestyskomitea
ovat helsinkiläistyöläisten uusia elimiä, joita tarvitaan kumouksellisen ajan
kiivastahtista toimintaa varten. Sellaisia ovat myös useille työpaikoille
perustetut neuvostot, jotka tähtäävät perinteisiä ammattijärjestöjä pidemmälle.
Leipuriammattiosaston toimikunta
nimeää edustajansa työväen eduskuntaan vielä saman päivän iltana kuin se on
päätetty perustaa. Leipurityöläisten edustajiksi tulevat pj. Hannes Juvonen
sekä toimikunnan jäsenet Frans Heinonen ja Heikki Poutanen. He
ovat kaikki nuoremman polven leipureita, mutta karaistuneita jo vuosien 1905-06
joukkoliikkeissä.
Ammattiosaston toimikunta kokoontuu
uudestaan jo seuraavana iltana (19.3.), ja nyt nimetään "työväen
järjestysmiehiksi ja miliisin kokoonpanoa varten” 18 jäsentä sekä heille
varajäsenet, joista ainoana naisena Anna Dahlberg.
Kun näin tehdään muissakin
järjestöissä, parissa päivässä on koossa useita satoja järjestysmiehiä.
Koska kaupungin porvarijohto ilmaisee
huolensa järjestysvallan luisumisesta epävirallisiin uomiin, Sosdem
kunnallistoimikunta ehdottaa yhteisen kunnallisen järjestystoimikunnan
perustamista kaupungin viralliseksi järjestysviranomaiseksi. Kun venäläisten
sotilasneuvosto oli luovuttanut järjestysvastuun järjestyneelle
työväelle, kaupungin porvarijohto suostuu tähän pahemmin venkoilematta.
Toimikuntaan nimetään kahdeksan työväenjärjestöjen ja kolme
kaupunginvaltuuston edustajaa. Ensi töikseen se irtisanoo poliisilaitoksen
600-miehisen miehistön ja perustaa sijalle kunnallisen miliisin, jonka
päälliköksi tulee metallimies ja sosdem nuorisoliiton sihteeri Kustaa Rovio.
Miehistöksi on tarkoitus koota 700-800 miestä eri yhteiskuntapiireistä. Yli
puolet kokoonpanosta saadaan työväen järjestysmiehistä, lähes kolmannes
entisistä poliiseista ja ylioppilaitakin toista sataa.
Näin Helsinkiin saadaan tsaarin hajotetun järjestysvallan
tilalle kunnallinen järjestyslaitos työväen ja porvariston yhteispäätöksellä.
Kansanmiliisin rinnalla toimivat edelleen työväen omat
järjestysmiehet. Heidän tehtävänään on erityisesti
joukkokokousten ja mielenosoitusten järjestyneen kulun sekä työväen
toimintaoikeuksien yleinen turvaaminen.
Kuohuvat tapahtumat seuraavat nyt toisiaan. Tsaarinvallan kahleet on katkottu, mutta mitä siitä
seuraa? Kuka käyttää valtaa Suomessa ja millä periaatteilla? Vuonna 1916
valittu eduskuntako, jossa on sosialistinen enemmistö, ja jota ei ole kutsuttu
kertaakaan koolle?
Työmailla, kokouksissa ja kodeissa
käydään kiihkeitä keskusteluja. Venäjän väliaikaisen hallituksen edustajien on
määrä saapua selvittämään tilannetta Helsinkiin ensi tilassa.
Tästä olisi hyvä kuulla lisää tulevissa teksteissä jos suinkin jotain löytyy: "Sellaisia ovat myös useille työpaikoille perustetut neuvostot, jotka tähtäävät perinteisiä ammattijärjestöjä pidemmälle."
VastaaPoista