10. Leipurit ajavat läpi palkkasopimuksen

Valtion leipäkortti tuli käyttöön kesäkuun alussa 1917.

Sata vuotta sitten, 1.6.1917, työtaisteluun valmistautuneet Helsingin leipomotyöläiset kokoontuivat Työväentalolle käsittelemään palkkaneuvottelujen tilannetta. Sopimusneuvottelijat ilmoittavat, että palkkapykälistä ja lisistä on päästy yksimielisyyteen ”vähän joustamalla”. Erimielisyys koskee edelleen sitä otetaanko töihin ”ainoastaan järjestäytyneitä”, kuten ammattiosasto esittää, vai ”etupäässä järjestäytyneitä”, mihin työnantajat sanovat suostuvansa. Auki on lisäksi sovintolautakunnan valtuudet. Sopimuksen syntymistä pidetään kuitenkin varmana.

Elanto ja Maitokeskusliike eivät ole osallistuneet neuvotteluihin, josta syystä päätetään äänestyksen jälkeen, että näiden painostamiseksi leipomotyöväki irtisanoutuu kaikista liikkeistä tulevana tiistaina. Äänestys koskee sitä, tapahtuuko lakkoa tarkoittava joukkoirtisanoutuminen tiistaina vai vasta perjantaina. Tiistai tulee aikarajaksi äänin 116-75. Sitä ennen neuvottelijat yrittävät saada aikaan sovintoratkaisun ”paljoakaan tinkimättä”. 

Lopullinen neuvottelutulos onkin käsillä maanantaina. Leipurien kokous pidetään nyt Työväentalon rappukäytävässä, johon ahtautuu yli 300 jäsentä. Neuvottelukunnan ja ammattiosaston puheenjohtaja Hannes Juvonen ilmoittaa, että tulokseen on päästy, kun työnantajaliittojen neuvottelijat ovat hyväksyneet ammattiosaston esitykset lähes sellaisenaan. Kokous hyväksyy sopimuksen ja päättää, että se saatetaan voimaan kaikissa Helsingin ja sen esikaupungin leipomoissa. Lisäksi toimikunta velvoitetaan ryhtymään ”asian vaatimiin toimenpiteisiin” niitä työnantajia vastaan, jotka eivät sopimukseen yhdy.

            Leipurityöläisten kokouksessa vallitsee iloinen ja vapautunut ilmapiiri. Neuvottelijoita kiitellään vuolaasti, ja ”Liljeroos tuo esiin liittotoimikunnan mielipiteen, että osasto on saanut loistavan voiton sopimuksen kautta”. 

            Sopimuksen allekirjoittavat 7. kesäkuuta ammattiosaston ja H:gin Leipurinammatinharjoittajain liiton edustajat. Työnantajaliitto edustaa pääkaupungin 64 leipomoa, minkä lisäksi sopimuksen allekirjoittaa 42 yksityistä leipomoliikettä, jotka eivät kuuluu työnantajien liittoon. Osuusliike Elanto ilmoittaa pitävänsä voimassa entisen talokohtaisen sopimuksen korjattuna uusilla palkkapykälillä.

            Palkkasopimuksen perusteella leipomoalan alin viikkopalkka nousee miehillä 70 markkaan, kun alkuperäisenä vaatimuksena oli viisi markkaa enemmän. Naisten alimmaksi palkaksi tulee 55 ja oppilaille 40-45-50 markkaa. Aputyöntekijäin alimmaksi viikkopalkaksi tulee 55 markkaan miehille ja 45 naisille. Nämä palkat tulevat voimaan takautuvasti kesäkuun alusta lukien. Keskinäisen sovinto-oikeuden on määrä päättää tarvittaessa pakkojen lisäkorotuksista hintojen kallistumisen perusteella.

            Näin Helsingin leipomotyöläiset uudistavat paikallisen palkkasopimuksensa, joka oli käytännössä mitätöitynyt sotavuosien hintavyöryyn. Se nostaa käytännön palkkoja noin 30 prosenttia ja supistaa alan palkkahaitaria, koska naisleipojien, oppilaitten ja aputyöntekijäin palkankorotukset ovat hieman suuremmat kuin ammattimiesten. Täysin tämäkään sopimus ei hintojen nousua korvaa, mutta ilman suurempia selkkauksia aikaansaatuna sitä pidetään tyydyttävänä.

Sopimus on jo hyvin kattava, mutta seitsemän liikettä on jäänyt sen ulkopuolelle, ja ne joudutaan julistamaan lakkotilaan. Muut yhtyvät sopimukseen parin viikon kuluessa, mutta Maanviljelijäin Maitokeskusliike irtisanoo lakkoon ryhtyneen työväkensä. Neljän viikon lakon ja sulun jälkeen Maitokeskusliike vuokraa toimintansa E.V. Jonassonille, joka allekirjoittaa sopimuksen ja kutsuu väen töihin 2.7.

Näinä aikoina työväki ajaa etujaan useilla muillakin aloilla ja työpaikoilla. Lakkoja puhkeaa tavan takaa. Kaupungin kaduilla nähdään erilaisia mielenosoituksia ja joukkokokouksia päivittäin. Helsingin Palvelijattarien ammattiosasto tukee vaatimustaan 8-tunnin työpäivästä näyttävällä mielenosoituksella 2. kesäkuuta.

Samana päivänä eduskunta aloittaa työaikalain käsittelyn Ammattijärjestön vaatiessa 8-tunnin työpäivää kaikille aloille. Se on käytännössä ajettu lävitse suuressa osaa teollisuutta, mutta mm. maatalous- ja palvelualoilla työnantajat ovat torjuneet jyrkästi työajan lyhennyksen.

9.6. leipureitten edustajat osallistuvat Helsingin työväen järjestysmiesten kokoukseen, joka päättää  perustaa erityisen järjestysmieskaartin tulossa olevia mielenosoituksia ja mahdollista suurlakkoa varten. Niihin varaudutaan suurten uudistusten läpiajamiseksi. Päällimmäisiä ovat 8-tunnin työaikalaki, kunnallisdemokratia ja yhä painokkaammin myös Suomen valtiollinen itsenäisyys. Leipurityöväen ammattiosasto kutsuu lisää jäseniään järjestysmiehiksi.

* * *

Toukokuun lopussa Turussa alkanut paikallinen yleislakko julistetaan päättyneeksi 1. kesäkuuta. Sitä ennen kunnallista demokratiaa vaatineet lakkolaiset piirittivät Turun valtuustoa Aurakadun kaupungintalossa puolitoista vuorokautta. Senaatin edustajat Tokoi ja Svinhufvud saivat välitettyä ratkaisun, jolla Turun työväestölle luvataan paikkoja palolautakunnassa, josta koko kiista oli alkanut, sekä kunnallishallinnon demokratisointia ensi tilassa.

* * *

Suomen ja Venäjän suhteiden järjestely on nyt esillä monilla tahoilla. Rajoitettua autonomiaa ehdottava Lex Tulenheimo tulee eduskunnan käsiteltäväksi 12. kesäkuuta.

Pari päivää myöhemmin kokoontuva SDP:n ylimääräinen puoluekokous hyväksyy päätöslauselman, jossa tavoitteeksi asetetaan itsenäinen Suomen tasavalta. Kokoukseen osallistuvat Rahja ja Kollontay ilmoittavat Venäjän bolsevikkien kannattavan täydellistä itsenäisyyttä Suomelle. Leipomotyöväen ammattiosasto ilmoittaa tukensa itsenäisyyslinjalle.

* * *

Toukokuun lopussa eduskunnan hyväksymällä elintarvikelailla pyritään tehostamaan hupenevien elintarvikevarojen hankintaa ja jakelua valtakunnallisesti. Kesäkuun alussa leipäkorttijärjestelmä otetaan käyttöön koko maassa. Helsingissä kunnalliset leipäkortit korvataan valtion leipäkorteilla. Henkilökohtainen kuukausiannos on 1050-2100 grammaa työn raskaudesta riippuen.

            Elintarvikelailla senaatti on saanut oikeuden määrätä rajahintoja tärkeille elintarvikkeille sekä oikeuden päättää niiden hallussapidosta ja myynnistä. Tämä mahdollistaa mm. viljavarastojen takavarikot. Yli kohtuulliseksi katsottujen viljavarastojen takavarikointi on määrä suorittaa heti kesäkuun puolivälin jälkeen. Porvaritkin hyväksyivät elintarvikelain, vaikka nimittävät sitä "pakkolaiksi" ja pyrkivät monin paikoin sabotoimaan sen toimeenpanoa.