 |
| Elannon leipurit Heiniö, Heiskanen ja Rautiainen vaimoineen juhannuksen vietossa Lammassaaressa. |
Sata vuotta sitten - 23-24.6.1917 - juhannusta
vietettiin viileässä ja hieman tihkuisessakin säässä. Silti juhannusjuhliin ja
kokoille kerääntyi paljon kaupunkilaisia, vaikka täpötäydet junat olivat
vieneet väkeä juhannuksen viettoon maaseudullekin.
Työväki aloitti "kesän ja valon juhlan" käymällä yleisessä saunassa ja hankkimalla torilta meijut ovipieleen. Sitten lähdettiin lähisaariin tai muuten vaan luonnon helmaan.
Helsingin leipurityöläiset pakkasivat koppaan eväitä mitä vain oli kyetty järjestämään, kahvipannut ja korvikkeella jatkettua kahvia, maitopullot, priimuskeittimet ja retkihuovat. Saattoipa jollain olla kopassa tilkka virolaista "kovaa teetäkin", vaikka kauan vaadittu kieltolaki oli juuri vahvistettu eíkä työväenliike hyväksynyt juopottelua muutenkaan.
Päälle oli puettu vaatteet siistimmästä päästä - miehillä monilla puku, valkoinen paita ja kravattikin - sillä järjestynyt työväki juhli arvokkaasti.
Monet suuntasivat Seurasaareen, jonne kuljettiin raitiovaunulla tai kahdella höyrylaivalla, jotka kuljettivat väkeä tauotta sekä Hieta- että Ruoholahdesta. Seurasaaren Suuren Juhannusjuhlan järjesti Helsingin Työväen Näyttämö. Ohjelmassa oli näytöskappaleita, musiikki- ja tanssiesityksiä, huumoria - ja "tanssia uudella lavalla". Puheitakin pidettiin. Huomiota herätti maanpaosta palanneen Viaporin kapinan (1906) johtajan, kapteeni Tsion esiintyminen.
Leipureita osallistui työväenjärjestöjen juhannusjuhliin myös Kivinokassa, Korkeasaaressa, Mustikkamaalla, Tuurholmassa ja Lammassaaressa. Niistä oli muodostunut työväen suosimia retki- ja virkistyspaikkoja sen jälkeen, kun ne oli avattu yleisölle. Näihinkin saariin kuljettiin höyrylaivoilla tai soutuveneillä.
Nuorempia leipureita oli mukana myös nuorisoliittolaisten komeissa, jopa 12-hankaisissa soutupursissa. Tavaksi oli jo tullut, että salskeat soutajat kajauttivat Työväenmarssin tai Kansainvälisen, kun veneet lipuivat Pitkänsillan ali. Useimmat nuorisoliittolaiset olivat kuitenkin matkustaneet Lohjankylään, jossa järjestettiin Uudenmaan Sosdem Nuorisopiirin suuret kesäjuhlat.
Monilla paikoilla sytytettiin taas kokkoja. Pariin vuoteen niitä ei oltu voitukaan sytyttää sotatilan takia, mutta taas paloivat valkeat ikään kuin uuden ajan merkkinä.
Toiset eivät ohjelmasta niin välittäneet, vaan levittivät vaan retkihuopansa johonkin rauhaisaan poukamaan tai kallionkoloon. Nauttivat sitten siinä eväitä ja luonnonrauhaa arjen huolet hetkeksi unohtaen… Monet yöpyivätkin saaressa, kun juhannuspäivänä ei tarvinnut työkiireistä välittää.
Kaupunkilasille avatuista lähisaarista oli muodostunut juuri työväen retkikohteita, sillä ne tarjosivat tilaa, virkistystä ja luonnonläheisyyttä työn raskaan raatajille, jotka asuivat erittäin ahtaasti vuokrakasarmeissaan ja hellahuoneissaan. Porvarit matkustivat huviloilleen, mutta työläiset lähisaariin, joissa muutamissa oli myös työväenjärjestöjen omia kesäpaikkoja.
Työmies- lehti kertoi vuoden 1917 juhannusjuhlien onnistuneen hyvin. Väkeä oli liikkeellä kymmenin tuhansin. Suurempien tilaisuuksien ohella oli runsaasti pienempiä työväenjärjestöjen iltamia ja juhannusjuhlia Helsingin seudulla ja maaseudulla.
"Huolimatta siitä, että väkeä oli kaikkialla runsaasti, sujui juhannuksen vietto tavallista rauhallisemmin. Juhannusviinoja ei ollut laillisesti saatavissa, mikä rauhoitti menoa juhlapaikoilla. Juopuneita oli kyllä jokunen siellä täällä, mutta ei siinä määrin, että olisivat yleistä rauhaa ja järjestystä pahasti häirinneet."
Puukotuksiakin sattui vain muutama ja uhrit paikattiin Kirurgin sairaalassa kotikuntoon.
Työväki aloitti "kesän ja valon juhlan" käymällä yleisessä saunassa ja hankkimalla torilta meijut ovipieleen. Sitten lähdettiin lähisaariin tai muuten vaan luonnon helmaan.
Helsingin leipurityöläiset pakkasivat koppaan eväitä mitä vain oli kyetty järjestämään, kahvipannut ja korvikkeella jatkettua kahvia, maitopullot, priimuskeittimet ja retkihuovat. Saattoipa jollain olla kopassa tilkka virolaista "kovaa teetäkin", vaikka kauan vaadittu kieltolaki oli juuri vahvistettu eíkä työväenliike hyväksynyt juopottelua muutenkaan.
Päälle oli puettu vaatteet siistimmästä päästä - miehillä monilla puku, valkoinen paita ja kravattikin - sillä järjestynyt työväki juhli arvokkaasti.
Monet suuntasivat Seurasaareen, jonne kuljettiin raitiovaunulla tai kahdella höyrylaivalla, jotka kuljettivat väkeä tauotta sekä Hieta- että Ruoholahdesta. Seurasaaren Suuren Juhannusjuhlan järjesti Helsingin Työväen Näyttämö. Ohjelmassa oli näytöskappaleita, musiikki- ja tanssiesityksiä, huumoria - ja "tanssia uudella lavalla". Puheitakin pidettiin. Huomiota herätti maanpaosta palanneen Viaporin kapinan (1906) johtajan, kapteeni Tsion esiintyminen.
Leipureita osallistui työväenjärjestöjen juhannusjuhliin myös Kivinokassa, Korkeasaaressa, Mustikkamaalla, Tuurholmassa ja Lammassaaressa. Niistä oli muodostunut työväen suosimia retki- ja virkistyspaikkoja sen jälkeen, kun ne oli avattu yleisölle. Näihinkin saariin kuljettiin höyrylaivoilla tai soutuveneillä.
Nuorempia leipureita oli mukana myös nuorisoliittolaisten komeissa, jopa 12-hankaisissa soutupursissa. Tavaksi oli jo tullut, että salskeat soutajat kajauttivat Työväenmarssin tai Kansainvälisen, kun veneet lipuivat Pitkänsillan ali. Useimmat nuorisoliittolaiset olivat kuitenkin matkustaneet Lohjankylään, jossa järjestettiin Uudenmaan Sosdem Nuorisopiirin suuret kesäjuhlat.
Monilla paikoilla sytytettiin taas kokkoja. Pariin vuoteen niitä ei oltu voitukaan sytyttää sotatilan takia, mutta taas paloivat valkeat ikään kuin uuden ajan merkkinä.
Toiset eivät ohjelmasta niin välittäneet, vaan levittivät vaan retkihuopansa johonkin rauhaisaan poukamaan tai kallionkoloon. Nauttivat sitten siinä eväitä ja luonnonrauhaa arjen huolet hetkeksi unohtaen… Monet yöpyivätkin saaressa, kun juhannuspäivänä ei tarvinnut työkiireistä välittää.
Kaupunkilasille avatuista lähisaarista oli muodostunut juuri työväen retkikohteita, sillä ne tarjosivat tilaa, virkistystä ja luonnonläheisyyttä työn raskaan raatajille, jotka asuivat erittäin ahtaasti vuokrakasarmeissaan ja hellahuoneissaan. Porvarit matkustivat huviloilleen, mutta työläiset lähisaariin, joissa muutamissa oli myös työväenjärjestöjen omia kesäpaikkoja.
Työmies- lehti kertoi vuoden 1917 juhannusjuhlien onnistuneen hyvin. Väkeä oli liikkeellä kymmenin tuhansin. Suurempien tilaisuuksien ohella oli runsaasti pienempiä työväenjärjestöjen iltamia ja juhannusjuhlia Helsingin seudulla ja maaseudulla.
"Huolimatta siitä, että väkeä oli kaikkialla runsaasti, sujui juhannuksen vietto tavallista rauhallisemmin. Juhannusviinoja ei ollut laillisesti saatavissa, mikä rauhoitti menoa juhlapaikoilla. Juopuneita oli kyllä jokunen siellä täällä, mutta ei siinä määrin, että olisivat yleistä rauhaa ja järjestystä pahasti häirinneet."
Puukotuksiakin sattui vain muutama ja uhrit paikattiin Kirurgin sairaalassa kotikuntoon.
* * *
Juhannusvapaallakin
työväki pohdiskeli ajankohtaisia tapahtumia, jotka seurasivat toinen toistaan
kiivaassa tahdissa. Juhannuksen alusviikolla oli mm. toteutettu viljavarantojen
takavarikointi, joka herätti suurta huomiota ja kuumia tunteita kautta maan.
Uuden elintarvikelain nojalla luotiin valtakunnallinen säännöstelyjärjestelmä, jolla pyrittiin säätelemään elintarvikkeitten kuljetusta, kauppaa ja kulutusta nälänhädän välttämiseksi. Täysimittaiseen säännöstelyyn senaatti päätyi vain viljan osalta, joka muodosti suomalaisten pääravintolähteen perunan ohella. Muitten elintarvikkeiden säännöstely jatkui entisellään valvomalla myyntiä ja käyttämällä tuotekohtaisia rajahintoja.
Kuntien elintarvikelautakuntien tehtävänä oli maan kaikkien syömäviljavarastojen inventointi ja niiden takavarikointi valtiolle, kun viljelijät sekä varakkaammat kotitaloudet olivat ensin varanneet omaan käyttöönsä määrätyn suuruiset erät. Luovutukset tuli suorittaa viidessä päivässä. Elintarvikelautakuntien tuli edelleen järjestää viljan myynti muille kuluttajille - "korttikotitalouksille" - säännöstelykuponkien avulla. Kupongit lähetettiin kotitalouksille heti juhannuksen jälkeen.
Päiväannos oli kevyessä työssä 150, keskiraskaassa työssä 240 ja raskaassa työssä 300 grammaa henkeä kohti.
Heti viljainventoinnin jälkeen havaittiin, että pahat aavistukset pitivät paikkansa: säännösteltykään vilja ei riittäisi seuraavaan satoon asti. Toisaalta työväenjärjestöt arvostelivat takavarikointeja lepsuilusta, koska varastojen tarkastukset olivat leväperäisiä. Varsinkin suurtilallisten ja keinottelijoiden epäiltiin salanneen huomattavat määrät takavarioitavaksi määrättyä viljaa. Kätkettyjä varastoja tulikin ilmi monin paikoin, kun työväen järjestysmiehet ja miliisit suorittivat jatkoetsintöjä.
Uuden elintarvikelain nojalla luotiin valtakunnallinen säännöstelyjärjestelmä, jolla pyrittiin säätelemään elintarvikkeitten kuljetusta, kauppaa ja kulutusta nälänhädän välttämiseksi. Täysimittaiseen säännöstelyyn senaatti päätyi vain viljan osalta, joka muodosti suomalaisten pääravintolähteen perunan ohella. Muitten elintarvikkeiden säännöstely jatkui entisellään valvomalla myyntiä ja käyttämällä tuotekohtaisia rajahintoja.
Kuntien elintarvikelautakuntien tehtävänä oli maan kaikkien syömäviljavarastojen inventointi ja niiden takavarikointi valtiolle, kun viljelijät sekä varakkaammat kotitaloudet olivat ensin varanneet omaan käyttöönsä määrätyn suuruiset erät. Luovutukset tuli suorittaa viidessä päivässä. Elintarvikelautakuntien tuli edelleen järjestää viljan myynti muille kuluttajille - "korttikotitalouksille" - säännöstelykuponkien avulla. Kupongit lähetettiin kotitalouksille heti juhannuksen jälkeen.
Päiväannos oli kevyessä työssä 150, keskiraskaassa työssä 240 ja raskaassa työssä 300 grammaa henkeä kohti.
Heti viljainventoinnin jälkeen havaittiin, että pahat aavistukset pitivät paikkansa: säännösteltykään vilja ei riittäisi seuraavaan satoon asti. Toisaalta työväenjärjestöt arvostelivat takavarikointeja lepsuilusta, koska varastojen tarkastukset olivat leväperäisiä. Varsinkin suurtilallisten ja keinottelijoiden epäiltiin salanneen huomattavat määrät takavarioitavaksi määrättyä viljaa. Kätkettyjä varastoja tulikin ilmi monin paikoin, kun työväen järjestysmiehet ja miliisit suorittivat jatkoetsintöjä.
* * *
Heti
juhannuksen jälkeen tunteita kiristi porvariston pyrkimykset lakkauttaa
Helsingin miliisi ja korvata tämä kunnallinen ja eri kansalaispiirejä edustava
järjestyslaitos omalla luokkapoliisillaan. Senaattori Allan Serlachius
antoi ensin omavaltaisen määräyksen miliisilaitosten lakkauttamisesta ja
nimitti sitten Helsingin poliisimestariksi eversti Voss-Schaderin. Tämä
erotti välittömästi 200 miliisiä. Samalla porvarillinen kaupunginvaltuusto
lopetti palkanmaksun lopuille miliiseille. Helsingin työväenjärjestöjen
eduskunta vaati päätösten perumista ja julisti kantansa tueksi miliisilakon.
Helsingin miliisilakko alkaa 30.6.1917, ja miliisit poistuvat kaupungin kaduilta seuraavana aamuna. Samana päivänä alkaa kirjatyöläisten valtakunnallinen lakko, koska kirjapainojen omistajat hylkäsivät työläisten palkkaesityksen. Kirjatyöläiset vaativat kalliin ajan johdosta 100 prosentin palkankorotusta, joka ei vastannut edes hintojen siihenastista nousua täysimääräisesti. Kirjaltajien lakko estää porvarilehtien ilmestymisen toistaiseksi.
Leipomotyöläiset ilmoittavat täyden tukensa sekä miliisien että kirjatyöläisten taisteluille, kuten pääkaupungin työväki yleensäkin. Muitakin työtaisteluja puhkeaa sekä Helsingissä että muualla maassa. Senaatintorille kutsutaan työväen joukkokokous sunnuntaiksi 1.heinäkuuta.
Helsingin miliisilakko alkaa 30.6.1917, ja miliisit poistuvat kaupungin kaduilta seuraavana aamuna. Samana päivänä alkaa kirjatyöläisten valtakunnallinen lakko, koska kirjapainojen omistajat hylkäsivät työläisten palkkaesityksen. Kirjatyöläiset vaativat kalliin ajan johdosta 100 prosentin palkankorotusta, joka ei vastannut edes hintojen siihenastista nousua täysimääräisesti. Kirjaltajien lakko estää porvarilehtien ilmestymisen toistaiseksi.
Leipomotyöläiset ilmoittavat täyden tukensa sekä miliisien että kirjatyöläisten taisteluille, kuten pääkaupungin työväki yleensäkin. Muitakin työtaisteluja puhkeaa sekä Helsingissä että muualla maassa. Senaatintorille kutsutaan työväen joukkokokous sunnuntaiksi 1.heinäkuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti