18. Leipurin joulutoive sata vuotta sitten

Jo keskiajalta periytynyttä joulurauhan julistusta Suomen Turusta ei luettu jouluna 1917. Syynä oli kaupungissa syntynyt epäjärjestys ja levottomuudet sen jälkeen, kun järjestystä valvonut kunnallinen miliisi oli aloittanut lakon. Lakko johtui porvariston pyrkimyksestä hajottaa kunnallinen miliisi, jossa työväellä oli vaikutusvaltaa, ja korvata se omalla luokkapoliisillaan, kuten Helsingissä aiemmin. Joulun alla päästiin senaatin välityksellä sopimukseen, jolla miliisien palkkausta jatkettiin ja kaupunkiin muodostettiin järjestyslautakunta, jonka tehtäväksi tuli miliisilaitoksen uudistaminen.

* * *

"Joulua katsomassa". Fogelin kuva Työmiehessä jouluna 1917.

Joulutervehdys leipuritovereille

”Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, kaikuu taaskin varmasti jouluaamuna kirkoissamme… Mutta tulevana jouluna jos milloinkaan, kuuluvat nuo sanat veriseltä ivalta. Tiedämmehän maailman sotahullujen, sotasaaliitten ja imperialismin huumaamien sotarosvojen, ponnistavan kaikki voimansa sodan jatkamiseksi…

Kysymys tulee sitäkin suuremmaksi, kun tiedämme tuhansien kotien pienokaisten saavan jouluna nähdä nälkää, yhdessä vanhempainsa kanssa, ja samaan aikaan toisten puhkuvan yltäkylläisyydessä. Kuka silloin rohkenee puhua ihmisten hyvästä tahdosta.

… Mekin näemme tähden, joka lupaa valoa köyhälistön synkkään yöhön. Se on Venäjän köyhälistön alkama, parhaillaan jatkuva vallankumous kaikkea sortovaltaa vastaan… Ei se ole mielikuvituksen luoma Betlehemin tähti, vaan se on sosialismin punalippu, symboolinen köyhälistön kärsimysten merkki. Meille tuo kurjuuteemme lohtua se, että lippumme hulmuaa korkealla, yläpuolella vastustajaimme lokavirtojen, mutta joulurauhaamme häiritsee tieto, että se koitetaan repiä alas ja että meidän on pakko aseilla puolustaa lippuamme ja oikeuttamme ja siinä ehkä menettää vielä lisää köyhälistön viatonta verta.

Kohta saamme viettää neljännen sotajoulun; milloin on rauha maassa? Venäläiset työläistoverit, porvaristomme… vihaamat bolsheviikit, ovat maailman huumaavan sodan melun keskellä jaksaneet saada rauhan pasuunan kuulumaan. Sosialidemokraatit ovat sodan pilvien takaa saaneet rauhan tähden loistamaan kaikkien maiden köyhälistölle. Yön synkät pilvet uhkaavat kuitenkin peittää rauhan tähtösen. Sallimmeko sen tapahtua? Emme suinkaan… vaan seuraamalla sosialidemokratian punalippua muodostuu meistä, köyhälistöatoomeista, suuri kiinteä kokonaisuus, joka tahdollansa poistaa viimeisetkin pilven riekaleet rauhan tähden edestä.

Silloin saavat leipuritkin takaisin väsyttävät, mutta silti mieluisat joulukiireensä; saavat taas paistaa joulutortut, piirakat, kaakut ym. mieluisat ja ravitsevat syötävät. Ja tyytyväisyyttä työhömme lisää tieto siitä, että siellä missä sosialidemokratian periaatteet vaikuttavat yhteiskuntaoloihin määräävästi, eivät ainoastaan yläluokan jäsenet nauti valmisteistamme, vaan pistää niitä suuhunsa myös köyhälistönkin pienet palleroiset. Silloin vietämme oikeata joulua ja silloin sanat rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, vasta saavat oikean merkityksensä.

Jouduttakoon köyhälistön taistelu, sosialidemokratian johdolla käytynä, tämän joulun nopeata tuloa, että meillä työläisilläkin todella olisi joulurauha.” J.V.S.

Tämä Leipurityöväen liiton liittosihteerin ja Helsingin ammattiosaston jäsenen Juho V. Sainion joulutervehdys julkaistiin Tähkä-lehden joulukuun numerossa 1917. Se oli Tähkän viimeinen numero ennen luokkasotaa ja viimeiseksi jäänyt liittosihteeri Sainion kirjoitus lehdessä. Hän osallistui työväen vallankumoukseen satojen leipurien tavoin uhraten lopulta henkensä puolustaessaan sitä ja sen tavoitetta: "etteivät ainoastaan yläluokan jäsenet nauti valmisteistamme, vaan pistää niitä suuhunsa myös köyhälistönkin pienet palleroiset."

* * *

Vaikka Helsingin leipurityöläiset osallistuivat aktiivisesti vallankumoukselliseen liikehdintään useilla tahoilla, he käsittelivät säntillisesti myös ammatillisia asioitaan. Useampaan kertaan lykätty Leipomotyöntekijäin liiton edustajakokous pidettiin joulun alla 1917. Helsingin osasto lähetti kokoukseen 14 edustajaansa mukanaan seikkaperäiset esitykset liiton toiminnan uudistamiseksi.

Edellisen kokouksen edustajia oli mukana vain muutama, joten liiton asioista olivat päättämässä uudet voimat. Liiton katsottiin säilyneen verraten eheänä ja jäsenmäärän kasvaneen leipomotoiminnan vaikeuksista huolimatta.

Tärkeimpänä asiana ratkaistiin kysymys liiton luonteesta sääntöjen yhteydessä. Nyt opinkäyneiden leipurien liitosta tehtiin teollisuusliitto, johon oli määrä koota kaikki leipomoalalla työskentelevät koulutuksesta tai ammattiasemasta riippumatta: ”Leipomoteollisuustyöväen liito käsittää kaikki vehnä-, sokeri-, viener-, ruoka- ja näkkileipäleipomoissa, konditorioissa, keksi- ja vesirinkelitehtaissa ynnä muilla niihin verrattavilla aloilla työskentelevät työläiset, näihin luettuna varastotyöläiset, lämmittäjät, ajomiehet ynnä muut työntekijäryhmät, jotka ovat heihin verrattavissa.

Vastaavasti vuoden 1918 alusta Leipurityöntekijäin liiton nimenä tulee olemaan Suomen Leipomotyöväen liitto. Jatkossa liittoa on tarkoitus laajentaa edelleen ottamalla mukaan ensin muiden elintarvealojen ja lopulta kaikkien ravinto- ja nautintoainealojen työläiset.

Sääntömuutoksilla kehitetään myös liiton sosiaalista toimintaa. Työtaistelu-, työttömyys- ja matka-avustusten lisäksi sääntömääräisiksi tulevat myös sairaus- ja hautausavustukset. Kasvaneesta työttömyydestä huolimatta työttömyysavustusta kohennetaan siten, että sitä voidaan maksaa 50 päivältä. Näin ammatillinen liike jatkaa alullepanemansa sosiaaliturvan kehittämistä vähäväkisten turvaksi.

Äärimmilleen jännittyneeseen poliittiseen tilanteeseen ei leipurien kokous virallisesti puuttunut. Useissa puheenvuoroissa tuotiin esiin, että hoitaakseen elintarvikepulan ja turvatakseen kansanvallan työväenluokan on otettava valta käsiinsä, sillä voimassa oleva yhteiskuntajärjestys ei turvaa leipää eikä oikeutta. Kokous ei kuitenkaan hyväksynyt mitään julkilausumaa, koska ammattiyhdistysliike haluttiin pitää itsenäisenä, erillään "poliittisesta toiminnasta".

Liiton johtoon valittiin yksimielisesti vakaumukselliset kumousmiehet: puheenjohtajaksi Frans Heinonen Tampereelta sekä varapuheenjohtajaksi Jukka Viitasaari ja liittosihteeriksi Juho Sainio, jotka ovat Helsingin osaston miehiä.

Leipomotyöväen liitto suuntautuu edessä oleviin vakaviin kamppailuihin entistä lujemmin ja yhtenäisemmin voimin, vaikka nälkävyötä on taas kiristettävä.