15. tammikuuta 1918 leipureita kokoontuu Siltasaaren Työväentalolle ammattiosaston jäsenmaksujen kantotilaisuuteen.
Paikalle saapuu runsaasti jäseniä kuulemaan mitä sanomista mahtaa olla osaston
pj. Hannes Juvosella ja muilla ammattitovereilla viime aikojen
kuohuttavista uutisista.
Pari päivää aiemmin laittoman eduskunnan porvarienemmistö
oli torjunut jälleen sosialistien sovitteluesitykset ja päättänyt
yksipuolisesti "lujan järjestysvallan" luomisesta. Se on määrä
toteuttaa suojeluskuntien, Saksan aseavun ja Saksan armeijan voimin.
Ylipäällikökseen porvarijohto hankkii tsaarin kenraaliluutnantti Mannerheimin ja päällystöksi
hänen valkoisia upseeritovereitaan Venäjän armeijasta. Valkoisten sodanjohto
asettuu aluksi Vaasaan.
"Porvarien lahtarikaartit laillistettu valtion
taistelujärjestöiksi", Työmies kirjoittaa. Leipomoväki ymmärtää, että porvaristo
on käymässä ase kädessä nujertamaan työväenluokkaa.
* * *
Leipuri Kalle Hummelin suuntaa jäsenmaksujen
kantotilaisuudesta suoraan Leipomotyöväen liiton toimistoon, joka sijaitsee
Työväentalolla sekin. Hän on 24-vuotias leipuri, käynyt oppinsa
kymmenvuotiaasta Tuusulassa ja kierrellyt sen jälkeen kisällinvaelluksilla
kotimaassa sekä Pietarissa. Suomeen Kalle palasi 1916 ja pääsi kohta töihin
Elannon leipätehtaalle Helsinkiin.
Ammattiosastossa Kalle on osallistunut työaikalain
valvontaan leipomoissa. Työväen järjestysmiehiin hän liittyi heti, kun
järjestysmiehistöjä alettiin perustaa keväällä 1917. Marraskuisen suurlakon
aikana hän oli järjestysmiesosastonsa mukana suorittamassa yleisten tilojen
vartiointitehtäviä.
Lakon aikana tiivistyi tietoisuus siitä, että työläiset
voivat ottaa oman elämänsä ja samalla koko yhteiskunnan ohjat omiin käsiinsä.
Se voimaannutti ja loi tulevaisuuden uskoa. Mutta pettymystä tunnettiin siksi,
että lakko lopetettiin kesken. Johto horjui ja luopui taistelusta juuri kun se
oli johtamassa tuloksiin. Kävellessään Työväentalon portaissa Kalle Hummelin
ymmärtää hyvin Helsingin järjestyskaartin toimet, joilla pyritään viemään
kumousliikettä eteenpäin.
Kaarti hyväksyi tammikuun alkupuolella uudet säännöt, joilla
se nimesi itsensä Punaiseksi kaartiksi. Tehtäväkseen kaarti katsoo
työväenluokan puolustamisen sekä vallankumouksen varmistamisen mahdollisimman
rauhanomaisesti. Päämajakseen kaarti on vallannut Esplanadilta Venäjän entisen
kenraalikuvernöörin palatsin, jota kutsutaan pietarilaisen esikuvan mukaan
Smolnaksi.
Hajanaisia järjestysmiehistöjä pyritään nyt järjestämään ja
yhdistämään Punaiseen kaartiin, jonka järjestöperiaate muistuttaa sotilaallista
organisaatiota. Komppanioita muodostetaan eri ammattialojen, suurimpien
työpaikkojen ja järjestöjen piirissä.
Kun porvaristo päätti luokka-armeijansa perustamisesta
valtion nimissä, Helsingin Punainen kaarti vaati sosdem puolueen ylimääräisen
puoluekokouksen koollekutsumista päättämään vallanotosta järjestyneen työväen
käsiin. Puoluejohto oli jotenkin taas väistellyt, mutta hyväksynyt vetoomuksen
"Köyhälistön voimat kokoon". Se julkaistaan juuri tammikuun
15.päivänä ilmestyneessä Työmiehessä.
Leipomotyöväen liiton toimistossa vallitsee uuttera hyörinä,
kun Kalle Hummelin astelee sisään ja suuntaa liittosihteeri Juho Sainion
ja varapj. Jukka Viitasaaren puheille - tuttuja miehiä Helsingin
osastosta molemmat. Heiltä Kalle kysymään: "Mihinkäs minä, menisinkö
Punakaartiin minäkin?" Siihen Sainio, että olisi sinulle muutakin hommaa,
mutta mene nyt sitten kaartiin, katsellaan ehkä sitten jatkossa jotain
erikoistehtävää.
Leipomon ammattiosaston piirissä on keskusteltu
epävirallisesti oman komppanian perustamisesta, mutta päädytty siihen, että ei
ehkä sittenkään omaa näin pienenä ammattikuntana. Komppanian vahvuus on toista
sataa miestä. Sen takia leipurit liittyvät muiden alojen tai järjestöjen
muodostamiin osastoihin. Kalle Hummelin aprikoi mihin hakeutuisi, mutta jää
toistaiseksi perusteilla olevan huoltokomppanian kirjoihin, kuten Sainio
suositteli.
* * *
 |
| Adam Malm, Kotkan Riennon asussa 1915. |
Sokerileipuri ja mestaripainija Adam Malmille on
puolestaan itsestään selvää, että hän kuuluu Helsingin Jyryn komppaniaan.
Leipurinoppinsa Aatu oli käynyt Vanhalan leipomossa Kotkassa, jossa aloitti
myös urheilu-uransa olympiavoittaja Pauli Koskelan ohjauksessa. 1915
Aatu oli päätynyt Kalle Hummelinin tavoin Helsinkiin ja Elannon leipomoon - ja
saman tien Jyryyn, joka tunnettiin maan vahvimpana urheiluseurana.
Kevään 1917 SM-paineissa Tampereella Malm oli voittanut
suvereenisti raskaan keskisarjan Suomen mestaruuden ja sen päälle Uudenmaan
piirinmestaruuden, mitä pidettiin liki yhtä suurena saavutuksena. Häntä
pidettiin vuoden 1920 kesäolympialaisten yhtenä suurimmista suomalaisista mitalisuosikeista.
Maaliskuun vallankumouksesta lähtien jyryläisiä oli
liittynyt runsaasti sekä työväen järjestysmiehiin että Helsingin miliisiin, Malm muiden mukana. Mukana hän oli marraskuun suurlakonkin aikana,
kun Jyryn urheilijat perustivat oman komppaniansa. Se kokoontuu harjoituksiin
viikottain joko Jyryn omalle salille tai Eläintarhan kentälle.
Apuvälineinä käytetään voimistelusauvoja, sillä aseita ei ole saatavilla.
Valiourheilijoiden muodostama Jyryn komppania kuuluu alusta asti Punaisen
kaartin ydinosastoihin.
Poliittisen toiminnan ohessa jyryläiset jatkavat myös
urheiluharrastuksia. Salilla painitaan joka ilta myös tammikuussa 1918. Jyryn on määrä isännöidä SVUL:n piirin mestaruuspainit
26. tammikuuta. Kisojen ylipalkintotuomariksi on nimetty Adam Malm.
* * *
Mutta ennen kisoja tilanne kärjistyy maassa entisestään. Toisaalla
kiihtyy porvarillisen luokka-armeijan muodostaminen ja varustaminen sekä
toisaalla työväen itsepuolustuskaartien järjestäminen. Viipurin suunnalta
kuullaan uutisia yhteenotoista, jotka kärjistyvät aseellisiksi taisteluiksi.
Miehiä kaatuu molemmin puolin. Muualta maasta kerrotaan suojeluskuntien
liikehtivän maaseudulta asutuskeskuksia kohti sekä työväenliikkeen ihmisten
ahdisteluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti